keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Natura 2000 - vaiettu valtiosalaisuus




Suomi jätti EU:n komissiolle tammikuussa 1996 valtion maita koskevan Natura 2000-kohdeluettelon, jonka valmisteluun osallistuivat ympäristöministeriö, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos.

Alueelliset ympäristökeskukset tekivät ehdotuksensa Natura 2000-verkostoon mukaan otettavista kohteista omilta toiminta-alueiltaan ilman direktiivien edellyttämiä koko maan tietoja ja arviointeja. Ehdotukset sisälsivät, myös yksityisten omistuksessa olevia uusia alueita. Joidenkin vanhojen suojelukohteiden rajauksia tarkistettiin. Ympäristökeskukset toimittivat ehdotuksensa ympäristöministeriölle lokakuussa 1996.

Ympäristöministeriön vuonna 1997 kuulemista varten nähtäville asettamaan suojeluehdotukseen otettiin mukaan 170 000 hehtaaria erilaisten toteutumattomien suojeluohjelmien lisäksi myös ulkopuolisia alueita, joista 100 000 hehtaaria oli yksityismaita. Ympäristöministeriön ehdotuksesta maanomistajat jättivät 14 300 muistutusta. Muistutusten perusteella Natura-alue pieneni 263 000 hehtaaria eli viidellä prosentilla. Jatkomuistutuksia maanomistajat tekivät lähes seitsemän tuhatta.

Natura on vaiettu valtiosalaisuus

Suomen Natura luonnonsuojelualueet ovat syntyneet direktiivien ja EU:n tuomioistuimen päätösten vastaisesti. EU:n luonto- ja lintudirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön pelkästään luonnonsuojelulain 64 §:lään kirjatulla yleisvaltuutuksella, jossa vain todetaan mistä Natura 2000 –verkosto Suomessa koostuu. Luontodirektiivin edellyttämää valintamenettelyä, EU:n komission Natura 2000-alueiden lomakkeistoa ja seikkaperäisiä täyttöohjeita ei ole noudatettu. Neuvoston antaman direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden ei tarvitse ehdottaa suojeltavaksi kaikkia alueita, joilla on tiettyjä luontotyyppejä tai lajeja. Jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus arvioida kaikki nämä alueet direktiivissä määrättyjen arviointiperusteiden mukaisesti.

Valtioneuvoston toiminta ja Natura-päätös

Valtioneuvosto teki päätöksen Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä 20.8.1998. Valtioneuvoston päätöksestä maanomistajat valittivat KHO:een, jonne valituksia tuli kaikkiaan 850. Ne koskivat yli 5000 asianosaista. Tämän jälkeen ilmoitettiin EU komissiolle sekä riidattomat alueet että riidanalaiset alueet. Riidanalaisten eli valituksen kohteena olevien alueiden osalta tehtiin muutosvaraus, jota EU komissio ei hyväksynyt.

Kun valtioneuvosto teki Natura-päätöksensä, oli suuri osa tietokantalomakkeista todellisuudessa täyttämättä tai täytetty puutteellisesti. Kaikkia suojeltavia eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppien arviointeja ei kireän aikataulun vuoksi oltu ehditty tehdä. Ongelma ratkaistiin ympäristöministeriössä niin, että arviointituloksia kuvaavat kirjainmerkinnät päätettiin yksinkertaisesti lisätä asiakirjoihin valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Ympäristöviranomaisilta oli kokonaan jäänyt arvioimatta suhteellisen suojelun taso, eli kuinka uhanalainen laji on verrattuna koko maan tilanteeseen, kuten moni muukin direktiivien edellyttämä kansallisen valintamenetelmävaiheen arviointi. Kokonaan arvioimatta jäi myös Natura verkostolla toteutettavaksi edellytetyn yhteisön yhteisen luonnonperinnön edellyttämä suhteellisen suojelun tason edellyttämä suojelutarve. Ympäristöviranomaiset katsoivat, että pelkkä suojeltavan lajin tai luontotyypin esiintyminen alueella riittää valinnan perustaksi Naturaan. Tämä on vastoin EU-direktiivejä. Ympäristöviranomaiset viittasivat kintaalla EU-direktiivin yksityiskohtaisille ohjeille. Valtioneuvoston päätösten muuttaminen jälkikäteen on asiakirjaväärennös.

Korkeimman hallinto-oikeuden Natura-päätös

KHO hylkäsi suurimman osan maanomistajien Natura-valituksista. Esim. MTK:n mielestä Natura-toteutuksessa on niin vakavia virheitä, että valtioneuvoston päätös olisi pitänyt palauttaa uuteen valmisteluun.

EY-tuomioistuimen päätösten piti tehdä Suomen ympäristöministeriöllekin selväksi, että arviointitietoja ei ollut lupa lisätä papereihin jälkikäteen. Tietojen asianmukainen täydentäminen olisi edellyttänyt uutta kuulemista ja valtioneuvoston käsittelyä. Siihen ei ole katsottu olevan varaa, koska se olisi palauttanut koko Naturan takaisin lähtöruutuunsa. Vuosien työ olisi valunut hukkaan, ja moni olisi menettänyt kasvonsa.

KHO oli tehnyt oman tulkintansa Natura-alueiden valintamenettelystä ilman EU:n perustamissopimuksen edellyttämää yhteisöjen tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. EY-tuomioistuin on antanut päätöksen, jossa se katsoo, ettei ole merkitystä sillä, mikä jäsenvaltion toimielin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämisen. EY:n tuomioistuin lähtee siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivaltansa rajoissa velvollisuus ryhtyä kaikkiin yleis- ja erityistoimenpiteisiin laiminlyöntien korjaamiseksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan olisi pitänyt edellyttää KHO:lta ennakkoratkaisun pyytämistä. Se olisi merkinnyt koko Naturan uudelleenarviointia ja ennen kaikkea oikeuskansleri Paavo Nikulan toimien lainmukaisuuden perusteellista tutkimista.

Natura-peliä

Suomi luovutti EU:lle Natura-esityksensä, jonka tietokantalomakkeet olivat aukkoja täynnä, sillä merkitsevyysarvioinnit olivat enemmän tai vähemmän tekemättä sadoilta Natura-alueilta. Siksi komissio on useampaan kertaan pyytänyt täydennystä lomakkeiden arviointitietojen osalta.

Ympäristöministeriö valitsi kuitenkin helpoimman tien. Se yksinkertaisesti päätti, että arviointitietojen lisäyksillä ei ole vaikutusta maanomistajien etuihin. Sen jälkeen ympäristöministeriö alkoi pelata useilla asiakirjoilla. Yksi oli tarkoitettu esitettäväksi kotimaisille maanomistajille, toiset EU:lle. Ongelmaksi tuli se, että valtioneuvoston arkiston alkuperäinen asiakirja-aineisto ei vastannut enää sitä, mitä Suomesta ilmoitettiin EU:lle. Erot eivät olleet vähäpätöisiä, koska ne koskevat koko päätöksen olennaisia perusteluja eli ovat oikeusvaikutuksiltaan merkittäviä. Toukokuussa 2001 ympäristöministeriöstä valtioneuvostoon arkistoon vaihdettiin 48 mappia Natura-asiakirjoja. Arkistossa ollut alkuperäinen aineisto kuljetettiin ympäristöministeriön suojiin. Menettely on törkeä asiakirjaväärennös. Valtioneuvoston arkistoon säilötty valtioneuvoston päätös ei olekaan enää valtioneuvoston päätös, vaan aivan jotain muuta, johon virkamiehet ovat jälkeenpäin jättäneet jälkensä.

Oikeellisuuden peräämistä

Vuonna 2004 16 kansanedustajaa jätti muistutuksen oikeuskansleri Paavo Nikulan toimista. Muistutuksessa katsottiin, että oikeuskansleri Paavo Nikula on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa, että valtioneuvoston tekemä Natura-päätös ja sitä seuranneet täydentävät päätökset sekä niiden valmistelu ovat perustuneet EU:n luontodirektiivin oikealle tulkinnalle. Muistutuksessa todettiin, että ympäristöhallinnon virkamiehet ovat maanomistajien kuulemisen ja valtioneuvoston päätösten jälkeen omin päin muuttaneet ja täydentäneet Natura-asiakirjoja tavalla, jolla on vaikutusta maanomistajien asemaan. Muistutuksessa tiedusteltiin, onko ympäristöministeriön virkamiehillä ollut oikeus vaihtaa valtioneuvoston arkistoon tallennettu alkuperäinen Natura-pääaineisto muutettuun aineistoon ilman valtioneuvoston uutta päätöstä.

”Eduskunnan tietojärjestelmään siirtämisen yhteydessä tapahtuneeksi ilmoitetun” alkuperäisen tutkintapyynnön ”muokkauksen” seurauksena oikeuskanslerin sallittiin kätkeytyä KHO:n selän taakse, vaikka juuri hänen olisi pitänyt tutkia KHO:n toimintaa. Vastauksessaan oikeuskansleri toteaa, että KHO on tutkinut samat menettelytapavirheväitteet ja katsonut menettelyn olleen lainmukainen. Oikeuskansleri väittää, että asianosaisten oikeusturvaan Natura-pääaineiston vaihtaminen ei sinänsä ole vaikuttanut. Lisäksi oikeuskansleri väittää, että hänellä ei ole valtaa valvoa KHO:ta.

Asiasta kuultiin myös perustuslakivaliokunnassa useita asiantuntijoita, joiden lausuntoja on syytä ihmetellä ja kummastella. Keskustelu eduskunnan suuressa salissa oli järkyttävää kuunneltavaa. Kansanedustajat olivat asiasta pihalla kuin lumiukot. Suoritetussa äänestyksessä poliitikot päättivät armahtaa oikeuskansleri Paavo Nikulan äänin 162-5. On syytä muistaa, että oikeuskansleri Paavo Nikula ”armahti” poliitikoita Sonera-asiassa. Oliko nyt vastapalvelun aika?

Kenen arvovallasta in kysymys?


Eduskunta on hyväksynyt EY:n perustamissopimuksen siihen liittyvine EY-tuomioistuimen yhteisöoikeudellisine tulkintoineen. EY:n perustamissopimuksen hyväksymisellä on hyväksytty menettely, mikä estää KHO:ta tulkitsemasta direktiivejä tilanteissa, joissa direktiivin tulkinnasta ei ole ennakkoratkaisua. Luontodirektiivin tulkinnasta ei ollut ennakkoratkaisua KHO:n antaessa valtaosan Natura 2000 -valitusratkaisuista. Suomessa suhteellisen suojelun taso on selvittämättä. KHO:n presidentin puoliso on ympäristöministeriön esittelijäneuvos. KHO on tehnyt n. 700 väärää Natura-päätöstä. Lisäksi KHO ei ole tehnyt mitään Suomessa vallitsevan implementointivajeen poistamiseksi. Eli mm. luontodirektiivin sisältämien määritysten, määräyksien ja Natura –alueiden osoittamisen kansallisen vaiheen valintamenetelmän Suomen lakiin siirtämiseksi.

Velvollisuuksien laiminlyöntiä

Suomen perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin olisi pitänyt valvoa, että Suomena Natura-ratkaisussa noudatetaan Suomen laiksi ja oikeuskäytännöksi EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä hyväksyttyjä, EU:n direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen olisi pitänyt valvoa, että eduskunnassa kansanedustajat noudattavat Suomen kansallisen oikeusjärjestelmän osaksi hyväksymiä yhteisöoikeudellisia velvoitteita Natura-asian käsittelyssä. KHO:n olisi pitänyt pyytää EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisu asiassa, ennen kuin se teki oman ratkaisunsa. KHO menetteli asiassa toisin. Kansanedustajat ovat menetelleet perustuslain ja kansalaisten etujen sekä yhteisön oman oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti hyväksyessään ympäristöviranomaisten ja laillisuusvalvojien rikolliseksi epäiltävän toiminnan.

Suomen Natura-ratkaisu on kokonaan muista EU-maista poikkeava, ja se on toteutettu vastoin direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä.

Koko Suomen Natura-ratkaisu tulee valmistella uudestaan ja todelliset syylliset on saatava vastuuseen asioissa.

Ei kommentteja: