keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Arvoisat kansanedustajat ja presidenttiehdokkaat!

Lähettäjä: Markku Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi] Lähetetty: 1. tammikuutata 2018 22:03Vastaanottaja: 'kirjaamo@tpk.fi' <kirjaamo@tpk.fi>; 'sauli.niinisto@tpk.fi' <sauli.niinisto@tpk.fi>; 'nils.torvalds@ep.europa.eu' <nils.torvalds@ep.europa.eu>; 'merja.kyllonen@europarl.europa.eu' <merja.kyllonen@europarl.europa.eu>; 'paavo.vayrynen@europarl.europa.eu' <paavo.vayrynen@europarl.europa.eu>; 'paavo.vayrynen@paavovayrynen.fi' <paavo.vayrynen@paavovayrynen.fi>; 'pmvayrynen@gmail.com' <pmvayrynen@gmail.com>; 'touko.aalto@eduskunta.fi' <touko.aalto@eduskunta.fi>; 'anders.adlercreutz@eduskunta.fi' <anders.adlercreutz@eduskunta.fi>; 'olavi.ala-nissila@eduskunta.fi' <olavi.ala-nissila@eduskunta.fi>; 'outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi' <outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi>; 'mikko.alatalo@eduskunta.fi' <mikko.alatalo@eduskunta.fi>; 'li.andersson@eduskunta.fi' <li.andersson@eduskunta.fi>; 'sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi' <sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi>; 'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi' <paavo.arhinmaki@eduskunta.fi>; 'anne.berner@eduskunta.fi' <anne.berner@eduskunta.fi>; 'eva.biaudet@eduskunta.fi' <eva.biaudet@eduskunta.fi>; 'thomas.blomqvist@eduskunta.fi' <thomas.blomqvist@eduskunta.fi>; 'juho.eerola@eduskunta.fi' <juho.eerola@eduskunta.fi>; 'markku.eestila@eduskunta.fi' <markku.eestila@eduskunta.fi>; 'simon.elo@eduskunta.fi' <simon.elo@eduskunta.fi>; 'ritva.elomaa@eduskunta.fi' <ritva.elomaa@eduskunta.fi>; 'eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi' <eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi>; 'tiina.elovaara@eduskunta.fi' <tiina.elovaara@eduskunta.fi>; 'sari.essayah@eduskunta.fi' <sari.essayah@eduskunta.fi>; 'maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi' <maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi>; 'tarja.filatov@eduskunta.fi' <tarja.filatov@eduskunta.fi>; 'sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi' <sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi>; 'jukka.gustafsson@eduskunta.fi' <jukka.gustafsson@eduskunta.fi>; 'maria.guzenina@eduskunta.fi' <maria.guzenina@eduskunta.fi>; 'tuula.haatainen@eduskunta.fi' <tuula.haatainen@eduskunta.fi>; 'pekka.haavisto@eduskunta.fi' <pekka.haavisto@eduskunta.fi>; 'pertti.hakanen@eduskunta.fi' <pertti.hakanen@eduskunta.fi>; 'teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi' <teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi>; 'hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi' <hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi>; 'timo.harakka@eduskunta.fi' <timo.harakka@eduskunta.fi>; 'harry.harkimo@eduskunta.fi' <harry.harkimo@eduskunta.fi>; 'satu.hassi@eduskunta.fi' <satu.hassi@eduskunta.fi>; 'lasse.hautala@eduskunta.fi' <lasse.hautala@eduskunta.fi>; 'hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi' <hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi>; 'timo.heinonen@eduskunta.fi' <timo.heinonen@eduskunta.fi>; 'eero.heinaluoma@eduskunta.fi' <eero.heinaluoma@eduskunta.fi>; 'anna-maja.henriksson@eduskunta.fi' <anna-maja.henriksson@eduskunta.fi>; 'reijo.hongisto@eduskunta.fi' <reijo.hongisto@eduskunta.fi>; 'petri.honkonen@eduskunta.fi' <petri.honkonen@eduskunta.fi>; 'hannu.hoskonen@eduskunta.fi' <hannu.hoskonen@eduskunta.fi>; 'laura.huhtasaari@eduskunta.fi' <laura.huhtasaari@eduskunta.fi>; 'susanna.huovinen@eduskunta.fi' <susanna.huovinen@eduskunta.fi>; 'antti.hakkanen@eduskunta.fi' <antti.hakkanen@eduskunta.fi>; 'katja.hanninen@eduskunta.fi' <katja.hanninen@eduskunta.fi>; 'lauri.ihalainen@eduskunta.fi' <lauri.ihalainen@eduskunta.fi>; 'olli.immonen@eduskunta.fi' <olli.immonen@eduskunta.fi>; 'ari.jalonen@eduskunta.fi' <ari.jalonen@eduskunta.fi>; 'marisanna.jarva@eduskunta.fi' <marisanna.jarva@eduskunta.fi>; 'harri.jaskari@eduskunta.fi' <harri.jaskari@eduskunta.fi>; 'kalle.jokinen@eduskunta.fi' <kalle.jokinen@eduskunta.fi>; 'kauko.juhantalo@eduskunta.fi' <kauko.juhantalo@eduskunta.fi>; 'arja.juvonen@eduskunta.fi' <arja.juvonen@eduskunta.fi>; 'heli.jarvinen@eduskunta.fi' <heli.jarvinen@eduskunta.fi>; 'antti.kaikkonen@eduskunta.fi' <antti.kaikkonen@eduskunta.fi>; 'timo.kalli@eduskunta.fi' <timo.kalli@eduskunta.fi>; 'anne.kalmari@eduskunta.fi' <anne.kalmari@eduskunta.fi>; 'ilkka.kanerva@eduskunta.fi' <ilkka.kanerva@eduskunta.fi>; 'toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi' <toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi>; 'ilkka.kantola@eduskunta.fi' <ilkka.kantola@eduskunta.fi>; 'mika.kari@eduskunta.fi' <mika.kari@eduskunta.fi>; 'emma.kari@eduskunta.fi' <emma.kari@eduskunta.fi>; 'johanna.karimaki@eduskunta.fi' <johanna.karimaki@eduskunta.fi>; 'jyrki.kasvi@eduskunta.fi' <jyrki.kasvi@eduskunta.fi>; 'elsi.katainen@eduskunta.fi' <elsi.katainen@eduskunta.fi>; 'pia.kauma@eduskunta.fi' <pia.kauma@eduskunta.fi>; 'niilo.keranen@eduskunta.fi' <niilo.keranen@eduskunta.fi>; 'anneli.kiljunen@eduskunta.fi' <anneli.kiljunen@eduskunta.fi>; 'pauli.kiuru@eduskunta.fi' <pauli.kiuru@eduskunta.fi>; 'krista.kiuru@eduskunta.fi' <krista.kiuru@eduskunta.fi>; 'kimmo.kivela@eduskunta.fi' <kimmo.kivela@eduskunta.fi>; 'esko.kiviranta@eduskunta.fi' <esko.kiviranta@eduskunta.fi>; 'anna.kontula@eduskunta.fi' <anna.kontula@eduskunta.fi>; 'jukka.kopra@eduskunta.fi' <jukka.kopra@eduskunta.fi>; 'timo.v.korhonen@eduskunta.fi' <timo.v.korhonen@eduskunta.fi>; 'susanna.koski@eduskunta.fi' <susanna.koski@eduskunta.fi>; 'hanna.kosonen@eduskunta.fi' <hanna.kosonen@eduskunta.fi>; 'kari.kulmala@eduskunta.fi' <kari.kulmala@eduskunta.fi>; 'katri.kulmuni@eduskunta.fi' <katri.kulmuni@eduskunta.fi>; 'antti.kurvinen@eduskunta.fi' <antti.kurvinen@eduskunta.fi>; 'suna.kymalainen@eduskunta.fi' <suna.kymalainen@eduskunta.fi>; 'mikko.karna@eduskunta.fi' <mikko.karna@eduskunta.fi>; 'seppo.kaariainen@eduskunta.fi' <seppo.kaariainen@eduskunta.fi>; 'jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi' <jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi>; 'annika.lapintie@eduskunta.fi' <annika.lapintie@eduskunta.fi>; 'antero.laukkanen@eduskunta.fi' <antero.laukkanen@eduskunta.fi>; 'sanna.lauslahti@eduskunta.fi' <sanna.lauslahti@eduskunta.fi>; 'eero.lehti@eduskunta.fi' <eero.lehti@eduskunta.fi>; 'rami.lehto@eduskunta.fi' <rami.lehto@eduskunta.fi>; 'elina.lepomaki@eduskunta.fi' <elina.lepomaki@eduskunta.fi>; 'jari.leppa@eduskunta.fi' <jari.leppa@eduskunta.fi>; 'jari.lindstrom@eduskunta.fi' <jari.lindstrom@eduskunta.fi>; 'antti.lindtman@eduskunta.fi' <antti.lindtman@eduskunta.fi>; 'mika.lintila@eduskunta.fi' <mika.lintila@eduskunta.fi>; 'maria.lohela@eduskunta.fi' <maria.lohela@eduskunta.fi>; 'markus.lohi@eduskunta.fi' <markus.lohi@eduskunta.fi>; 'anne.louhelainen@eduskunta.fi' <anne.louhelainen@eduskunta.fi>; 'mats.lofstrom@eduskunta.fi' <mats.lofstrom@eduskunta.fi>; 'eeva-maria.maijala@eduskunta.fi' <eeva-maria.maijala@eduskunta.fi>; 'sanna.marin@eduskunta.fi' <sanna.marin@eduskunta.fi>; 'pirkko.mattila@eduskunta.fi' <pirkko.mattila@eduskunta.fi>; 'leena.meri@eduskunta.fi' <leena.meri@eduskunta.fi>; 'krista.mikkonen@eduskunta.fi' <krista.mikkonen@eduskunta.fi>; 'silvia.modig@eduskunta.fi' <silvia.modig@eduskunta.fi>; 'sari.multala@eduskunta.fi' <sari.multala@eduskunta.fi>; 'markus.mustajarvi@eduskunta.fi' <markus.mustajarvi@eduskunta.fi>; 'kai.mykkanen@eduskunta.fi' <kai.mykkanen@eduskunta.fi>; 'riitta.myller@eduskunta.fi' <riitta.myller@eduskunta.fi>; 'jari.myllykoski@eduskunta.fi' <jari.myllykoski@eduskunta.fi>; 'jani.makela@eduskunta.fi' <jani.makela@eduskunta.fi>; 'outi.makela@eduskunta.fi' <outi.makela@eduskunta.fi>; 'lea.makipaa@eduskunta.fi' <lea.makipaa@eduskunta.fi>; 'merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi' <merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi>; 'martti.molsa@eduskunta.fi' <martti.molsa@eduskunta.fi>; 'mika.niikko@eduskunta.fi' <mika.niikko@eduskunta.fi>; 'jussi.niinisto@eduskunta.fi' <jussi.niinisto@eduskunta.fi>; 'ville.niinisto@eduskunta.fi' <ville.niinisto@eduskunta.fi>; 'ilmari.nurminen@eduskunta.fi' <ilmari.nurminen@eduskunta.fi>; 'mikaela.nylander@eduskunta.fi' <mikaela.nylander@eduskunta.fi>; 'mats.nylund@eduskunta.fi' <mats.nylund@eduskunta.fi>; 'pentti.oinonen@eduskunta.fi' <pentti.oinonen@eduskunta.fi>; 'johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi' <johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi>; 'petteri.orpo@eduskunta.fi' <petteri.orpo@eduskunta.fi>; 'sirpa.paatero@eduskunta.fi' <sirpa.paatero@eduskunta.fi>; 'tom.packalen@eduskunta.fi' <tom.packalen@eduskunta.fi>; 'markku.pakkanen@eduskunta.fi' <markku.pakkanen@eduskunta.fi>; 'aila.paloniemi@eduskunta.fi' <aila.paloniemi@eduskunta.fi>; 'olli-poika.parviainen@eduskunta.fi' <olli-poika.parviainen@eduskunta.fi>; 'ulla.parviainen@eduskunta.fi' <ulla.parviainen@eduskunta.fi>; 'mauri.pekkarinen@eduskunta.fi' <mauri.pekkarinen@eduskunta.fi>; 'aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi' <aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi>; 'jaana.pelkonen@eduskunta.fi' <jaana.pelkonen@eduskunta.fi>; 'arto.pirttilahti@eduskunta.fi' <arto.pirttilahti@eduskunta.fi>; 'pekka.puska@eduskunta.fi' <pekka.puska@eduskunta.fi>; 'tuomo.puumala@eduskunta.fi' <tuomo.puumala@eduskunta.fi>; 'juha.pylvas@eduskunta.fi' <juha.pylvas@eduskunta.fi>; 'sari.raassina@eduskunta.fi' <sari.raassina@eduskunta.fi>; 'mika.raatikainen@eduskunta.fi' <mika.raatikainen@eduskunta.fi>; 'antti.rantakangas@eduskunta.fi' <antti.rantakangas@eduskunta.fi>; 'veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi' <veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi>; 'juha.rehula@eduskunta.fi' <juha.rehula@eduskunta.fi>; 'antti.rinne@eduskunta.fi' <antti.rinne@eduskunta.fi>; 'paula.risikko@eduskunta.fi' <paula.risikko@eduskunta.fi>; 'jari.ronkainen@eduskunta.fi' <jari.ronkainen@eduskunta.fi>; 'markku.rossi@eduskunta.fi' <markku.rossi@eduskunta.fi>; 'veera.ruoho@eduskunta.fi' <veera.ruoho@eduskunta.fi>; 'wille.rydman@eduskunta.fi' <wille.rydman@eduskunta.fi>; 'joona.rasanen@eduskunta.fi' <joona.rasanen@eduskunta.fi>; 'paivi.rasanen@eduskunta.fi' <paivi.rasanen@eduskunta.fi>; 'vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi' <vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi>; 'annika.saarikko@eduskunta.fi' <annika.saarikko@eduskunta.fi>; 'pertti.salolainen@eduskunta.fi' <pertti.salolainen@eduskunta.fi>; 'kristiina.salonen@eduskunta.fi' <kristiina.salonen@eduskunta.fi>; 'hanna.sarkkinen@eduskunta.fi' <hanna.sarkkinen@eduskunta.fi>; 'sari.sarkomaa@eduskunta.fi' <sari.sarkomaa@eduskunta.fi>; 'arto.satonen@eduskunta.fi' <arto.satonen@eduskunta.fi>; 'sami.savio@eduskunta.fi' <sami.savio@eduskunta.fi>; 'mikko.savola@eduskunta.fi' <mikko.savola@eduskunta.fi>; 'matti.semi@eduskunta.fi' <matti.semi@eduskunta.fi>; 'juha.sipila@eduskunta.fi' <juha.sipila@eduskunta.fi>; 'saara-sofia.siren@eduskunta.fi' <saara-sofia.siren@eduskunta.fi>; 'ville.skinnari@eduskunta.fi' <ville.skinnari@eduskunta.fi>; 'timo.soini@eduskunta.fi' <timo.soini@eduskunta.fi>; 'joakim.strand@eduskunta.fi' <joakim.strand@eduskunta.fi>; 'eero.suutari@eduskunta.fi' <eero.suutari@eduskunta.fi>; 'satu.taavitsainen@eduskunta.fi' <satu.taavitsainen@eduskunta.fi>; 'katja.taimela@eduskunta.fi' <katja.taimela@eduskunta.fi>; 'martti.talja@eduskunta.fi' <martti.talja@eduskunta.fi>; 'mari-leena.talvitie@eduskunta.fi' <mari-leena.talvitie@eduskunta.fi>; 'sari.tanus@eduskunta.fi' <sari.tanus@eduskunta.fi>; 'ville.tavio@eduskunta.fi' <ville.tavio@eduskunta.fi>; 'sampo.terho@eduskunta.fi' <sampo.terho@eduskunta.fi>; 'kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi' <kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi>; 'lenita.toivakka@eduskunta.fi' <lenita.toivakka@eduskunta.fi>; 'jani.toivola@eduskunta.fi' <jani.toivola@eduskunta.fi>; 'maria.tolppanen@eduskunta.fi' <maria.tolppanen@eduskunta.fi>; 'kari.tolvanen@eduskunta.fi' <kari.tolvanen@eduskunta.fi>; 'ari.torniainen@eduskunta.fi' <ari.torniainen@eduskunta.fi>; 'pilvi.torsti@eduskunta.fi' <pilvi.torsti@eduskunta.fi>; 'matti.torvinen@eduskunta.fi' <matti.torvinen@eduskunta.fi>; 'erkki.tuomioja@eduskunta.fi' <erkki.tuomioja@eduskunta.fi>; 'tytti.tuppurainen@eduskunta.fi' <tytti.tuppurainen@eduskunta.fi>; 'kaj.turunen@eduskunta.fi' <kaj.turunen@eduskunta.fi>; 'tapani.tolli@eduskunta.fi' <tapani.tolli@eduskunta.fi>; 'kari.uotila@eduskunta.fi' <kari.uotila@eduskunta.fi>; 'jutta.urpilainen@eduskunta.fi' <jutta.urpilainen@eduskunta.fi>; 'harry.wallin@eduskunta.fi' <harry.wallin@eduskunta.fi>; 'stefan.wallin@eduskunta.fi' <stefan.wallin@eduskunta.fi>; 'sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi' <sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi>; 'matti.vanhanen@eduskunta.fi' <matti.vanhanen@eduskunta.fi>; 'antero.vartia@eduskunta.fi' <antero.vartia@eduskunta.fi>; 'juhana.vartiainen@eduskunta.fi' <juhana.vartiainen@eduskunta.fi>; 'mirja.vehkapera@eduskunta.fi' <mirja.vehkapera@eduskunta.fi>; 'anu.vehvilainen@eduskunta.fi' <anu.vehvilainen@eduskunta.fi>; 'pia.viitanen@eduskunta.fi' <pia.viitanen@eduskunta.fi>; 'sofia.vikman@eduskunta.fi' <sofia.vikman@eduskunta.fi>; 'eerikki.viljanen@eduskunta.fi' <eerikki.viljanen@eduskunta.fi>; 'anne-mari.virolainen@eduskunta.fi' <anne-mari.virolainen@eduskunta.fi>; 'ville.vahamaki@eduskunta.fi' <ville.vahamaki@eduskunta.fi>; 'ozan.yanar@eduskunta.fi' <ozan.yanar@eduskunta.fi>; 'ben.zyskowicz@eduskunta.fi' <ben.zyskowicz@eduskunta.fi>; 'peter.ostman@eduskunta.fi' <peter.ostman@eduskunta.fi>

Aihe: Estääkö Euroopan yhteisön sittemmin Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu Natura 2000 alue Rovaniemen asiapohjaisen ja asiaperusteisen tulvasuojelun?

Yksikään tämän sähköpostin saanut kansanedustaja eikä presidenttiehdokas voi vetäytyä sen taakse, ettei olisi ollut tietoa käytettävissä.
Mikäli asioita ei ymmärretä tai ne eivät muutoin avaudu, allekirjoittanut kyllä selvittää mitä mikin tarkoittaa.

Arvoisat kansanedustajat ja presidenttiehdokkaat!

Kun yhtään Suomen Natura 2000 –aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää, Suomen itsenäisyyden 100-vuotishuipennukseksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys, (josta jatkossa tässä tekstissä käytetään lyhennettä yhdistys) ja allekirjoittanut esittää seuraavat kysymykset kansanedustajien ja presidenttiehdokkaiden vastattavaksi.

1.       Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000 alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun?

2.       Antaako Suomen 100-vuotinen itsenäisyys esim. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO:lle) oikeuden olla noudattamatta Euroopan unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä?

Alussa sanotun EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuuden lisäksi edellä olevien kysymysten esittämisen perusteeksi yhdistys ja allekirjoittanut totea seuraavaa:

3.       Rovaniemen kaupungin EU:n edellyttämän direktiiviperusteisen tulvasuojelun asiapohjainen ja asiaperusteinen toteutus edellyttää kokonaisvaltaista toteutusta ja kansanedustajien sekä presidenttiehdokkaiden perehtymistä asiaan.

4.       Perehtyminen onnistuu yksinkertaimmin ja helpoimmin lukemalla ensin liitetiedostona tiedostonimellä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)” olevassa liitetiedostossa sanottu. Ja sen perään liitetiedostona tiedostonimellä ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt) olevan liitteen kehystetyssä lisätekstissä sanottu. Tiedoksi ja huomioonotettavaksi se, että em. liitetiedostoteksteissä sanottuun perehtymällä selviää kaikkein vähimmällä lukemisella Natura 2000 toteutus Suomessa.

5.       Kaikki tästä eteenpäin jäljempänä oleva 1.1.2018 päivätty teksti sekä kaikki niiden jälkeen olevat aikaisemmat tekstit ja tekstien sanomat eli mm. tämän tekstin liitteenä olevat muut liitetiedostot sekä yhdistyksen valituksessa ja purkuhakemuksessa 11.5.2012 sanottu että huomautus- ja vaatimustekstissä 30.4.2009 sanottu, kuten myös yhdistyksen 28.11.2014, 25.11.2014, (jossa ollut 25.9.2014 päiväysvirhe korjattu), 20.11.2014, (5.11.2014) sekä 18.9.2014 kansanedustajille lähettämissä sähköposteissa sanottu ja paljon muuta on kirjoitettu osoittamaan Suomen Natura 2000 toteutuksen EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuus. Jäljempänä tästä eteenpäin olevaa ei tarvitse lukea eikä niihin ei ole välttämätöntä perehtyä. Riittää kun lukee edellä kohdassa neljä eritellyt liitetiedostot. Niiden lukemisella pääsee vaivatta riittävästi sisälle Suomen Natura 2000 toteutuksen sisältöön. Mutta, mutta, jatko kohdasta kuusi.

6.       Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun toteutumiseksi ja toteuttamiseksi kokonaisvaltaisesti asiapohjalta ja asiaperusteilla, on syytä lukea ja perehtyä tästä eteenpäinkin olevaan. Sen johdosta yhdistys ja allekirjoittanut viittaa jäljempänä olevan, 11.5.2012 määräajassa jätetyn valitus- ja purkuhakemuksen perustelukohtiin kuusi ja seitsemän.

6.        Kun luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue. Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaara, tai Vuotos, tai millä nimellä sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan.

7.        Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista, joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia alueita. Kun korvaavia alueita löytyy, osoittaa tämä kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä saadaan aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttävät tyhjentävät luettelot?

7.       Suomen geologisen tutkimuskeskuksen Kuopion yksikön Lapinliitolle 26.10.2004 toimittaman lettoselvityksen lisäksi, jossa Suomen noin 240000 hehtaarin lettoalueista vain neljäsosa eli vain 60000 hehtaaria ilman liite III 1 vaiheen arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja päätettiin Natura-alueiksi, osoittaa nyt Ramboll Finland OY:n Lapinliitolle ”Kemihaaran altaan aluevaraus ja Sallatunturin matkailupalvelujen alueen laajennus – esitys korvaavista toimenpiteistä” 18.11.2016 päivätyn selvityksen kanssa sen tilanteen, mikä on ollut yhdistyksen ja allekirjoittaneen tiedossa heti Suomen Natura toteutuksen alusta asti. Em. selvitykset osoittavat kiistattomasti, ettei luontodirektiivin liitteen III 1 vaihetta ole toteutettu Suomessa. Kaikkia Suomen kansallisella alueella olevia direktiiviperusteisia luontotyyppi- eikä direktiivilajialueita ole arvioitu eikä luokiteltu eikä luetteloitu tyhjentäviksi luetteloiksi. Niiksi liite III kehystetyssä lisätekstissä mainituiksi ”Työluetteloiksi”, joista valinta suhteellisen suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen saattamiseksi tulee suorittaa. Liite III 1 vaihetta ei ole toteutettu siitäkään huolimatta vaikka EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi komission käyttöön niin edellyttää.

8.       Jostain syystä ollaan yhdistyksen ja allekirjoittaneen jo vuonna 2012 valitus- ja purkuhakemukseen kirjoittamassa tilanteessa. Se osoittaa niin ikään kiistattomasti, että liitetiedostona olevasta liite III kehystetyssä lisätekstissä mainituista ”työluetteloista” puuttuu lukematon määrä alueita. Joiden siellä pitää olla. Tässä vaiheessa on huomioonotettavaksi korostettava vielä sitä, että edes luontodirektiivin liite III ei ollut Natura 2000 alueiden kuulemisasiakirjoissa vuoden 1997 keväällä järjestetyssä kuulemisessa. Itse liite ja näin siten myös sen sisältö ja merkitys Natura alueiden kansallisen vaiheen osoittamisessa ja valinnassa salattiin oikeudenomistajilta. Samoin luontodirektiivin ja EY:n ja Unionin tuomioistuimien vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämät Natura Standart Data Form ilmoituslomakkeet. Niitäkään ei esitetty tuolloin järjestetyssä kuulemisessa. Kuulemisessa oli nähtävillä vain suomenkielinen ilman liite III 1 vaiheen arviointeja oleva tiivistelmäkyhäys.

9.       Lokakuun 19 päivänä 2017 annettu Unionin tuomioistuinpäätös C-281/16 perustelukohtineen ja siinä lueteltuine tuomioistuinpäätös- ja ratkaisuehdotuksien perustelukohtineen sekä niissä olevat ja viitatut aikaisempien päätöksien perustelukohdat jne. yhdistettynä tämän sähköpostin liitetiedostona olevissa edellä eritellyissä liitetiedostoissa sanottuun, voidaan todeta, että täysosuma. Varsinkin kun päätös C-281/16 perustelukohtineen yhdistetään liitetiedostona olevan luontodirektiivin liite III:ssa olevassa kehystetyssä lisätekstissä olevien päätöksien perustelukohtiin. Huomioon otettavaksi se, että tuosta noin 2005 paikkeilla kirjoitetusta lisätekstistä puuttuu mm. tuomiopäätökset C-301/12 (annettu 3.4.2014) ja tuomiopäätös C-281/16 (annettu 19.10.2017) ja monta muutakin päätöstä syystä, että niitä ei kehystettyä lisätekstiä kirjoitettaessa vielä ollut olemassa.

10.   Olennaista liite III:n yli 10 vuotta sitten kirjoitetussa kehystetyssä lisätekstissä on se, että muun ohessa siinä luetellut päätökset ja niistä poimitut perustelukohdat mainitaan mm. tässä viimeisimmässä Unionin tuomioistuinpäätöksessä C-281/16. Niin kuin jo tuomiopäätöksessä C-301/12. Itse tuomioiden perustelukohdissa. Ja varsinkin molempien ratkaisuehdotusten perustelukohdissa. On erittäin vaikea osoittaa etteivät päätökset ja perustelukohdat olisi samoja.

11.   Huomioon otettavaksi on korostettava, että EY:n ja Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuustilannetta raskauttaa entisestään se, että Ramboll OY on löytänyt useita Kemihaaran suot aluetta vastaavaa luontodirektiivialuetta, joissa on moninkertainen määrä niitä direktiiviluontotyyppejä ja -lajeja, joita Kemihaaran suot alueella on. Mihin, ja millä oikeutuksella  Suomessa on sivuutettu se, että EY ja Unionin tuomioistuinpäätökset edellyttävät tyhjentävien luetteloiden olemassaolon. Siis kaikkien liite III kehystetyssä lisätekstissä sanottujen direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueiden ”Työluettelot”.

12.   Edellä olevalla on osoitettu, että Suomesta ”Työluettelot” puuttuvat. Näin koko Suomen kaikilta Natura 2000 alueilta puuttuu Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämä suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen perusta. Tähänastiset luettelot, joita valtioneuvoston päätöksiin on kirjattu eivät ole tyhjentävät. Eivät voikaan olla kun alueita löytyy roppakaupalla niiden ulkopuolelta.

13.    Liitetiedostona oleva mielipidekirjoitus on tiivistelmä Suomen Natura 2000 menettelystä. Siinä sanottua on kenenkään tai minkään instanssin vaikea ohittaa, saati kumota niin kauan, kunnes Suomen Natura 2000 toteutetaan EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen päätöksillään ja niissä olevien perustelukohtien edellyttämän vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

14.   On Hyvä, että Ramboll Finland Oy on tehnyt Lapinliiton tilaaman selvityksen. Siinä kiinnitti heti yhdistyksen ja allekirjoittaneen huomion se, että selvityksessä lähdetään kahden sanan suotuisa suojelutaso perusteen lähtökohdasta. Vaikka pitää lähteä luontodirektiivin ja EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämästä kolmen sanan suotuisan suojelun tasosta. Jota ei saada selvitetyksi eikä toteutetuiksi ilman jo luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytetyn liite III 1 vaiheen (jäsenvaltiovaihe) edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja eli tyhjentäviä luetteloita. Tilanne tyhjentävien luetteloiden osalta selviää aikaisempien lisäksi varsinkin viimeisimmistä eli jäljempänä olevista Unionin tuomioistuinpäätöksistä.

15.   Se mikä Ramboll Finland OY:ltä jäi selvityksessä huomioon ottamatta on Suomen luonnonsuojelulain 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa sanottu teksti. Ehdotettuun 5 §:ään on sisällytetty suotuisan suojelutason määritelmä hieman lyhennettynä ja maamme oloihin sopeutettuna. Siltä osin kuin on kysymys luontodirektiivin liitteissä tarkoitetuista luontotyypeistä ja lajeista, ei käsitteen "suotuisa suojelutaso" oikeudellinen sisältö voi vaihdella yhteisön jäsenvaltiosta toiseen, vaan se määräytyy mainitun direktiivin mukaan.” Alusta asti luontodirektiivin lisäksi jo em. luonnonsuojelulain perustelukohtakin edellyttää Natura alueiden osalta suotuisan suojelun tason selvittämistä ja käyttämistä. Juuri siten kuin on jo noin 2005 paikkeilla liitetiedostona olevan liite III kehystettyyn lisätekstiin kirjoitettu.

16.   Kemihaaran suon poistamiseksi Suomen Natura 2000 verkostosta on olemassa EY ja Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vakiinnuttamat perusteet. Alueen ei olisi koskaan tullut, saati edes tarvinnut kuulua Suomen Natura 2000 verkostoehdotukseen. Tässäkin yhteydessä yhdistys ja allekirjoittanut viittaa liitetiedostona olevaan mielipidekirjoitukseen ja liitetiedostona niin ikään olevassa liite III kehystetyssä lisätekstissä sanottuun. Samoin kaikkeen tässä tekstissä ja muissa teksteissä sanottuun.

17.   Suomessa ei ole olemassa sellaisia tyhjentäviä luetteloita, joiden perusteella Kemihaaran suot tulee, saati että edes tulisi kuulua  Suomen Natura 2000 alueisiin.

18.   Vuonna n. 2005 kirjoitetun kehystetyn lisätekstin jälkeen Natura 2000 Standart Data Form lomakkeiden täyttöohje on muuttunut. Tästä johtuen kehystetyn lisätekstin ensimmäisen kappaleen lopussa olevan osalta on todettava, että uudessa täyttöohjeessa johdanto osa oli erilainen. Ainakin siinä joka oli löydettävissä. EY:n  ja Unionin tuomiot osoittavat, että liite III 1 vaihe on se jäsenvaltiovaiheen menetelmä, jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on EY:n nykyisin Euroopan unionin laajuisesti käytettävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa vaiheessa.

19.   Tiedoksi ja huomioon otettavaksi myös se, että Rooman sopimuksen 234 artikla, sen viimeinen perustelukohta on nykyisin Lissabonin sopimuksen artikla 267 (SEUT 267), sen toiseksi viimeinen perustelukohta. Se nykyisin edellyttää ennakkoratkaisun pyytämistä Unionin tuomioistuimelta. Korkein hallinto-oikeus ei ole suostunut ennakkoratkaisun pyytämiseen, vaikka muiden ohella mm. yhdistys ja allekirjoittanut on sitä pyytänyt. Viimeksi 11.5.2012.

20.   Kun osa EY, (nykyisin Unionin) tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

21.   Lissabonin sopimuksen jälkeen Rooman sopimuksen 10 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan 3 kohta, Rooman sopimuksen 226 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 258 artikla, Rooman sopimuksen 234 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 267 artikla ja Rooman sopimuksen 249 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artikla.

22.   Tässä seuraavana viimeaikaisten ja merkityksellisten EU:n  tuomioistunpäätösten ja niiden ratkaisuehdotusten osoitteet

Tuomio C-281/16

Ratkaisuehdotus C-281/16

Tuomio C-301/12

Ratkaisuehdotus C-301/12


EY tuomio 6/64 tiivistelmäkohta 3


3. Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava.
Perustamalla rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet, oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.
Yhteisöstä peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.
Jäsenvaltioiden toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia.

23.   Lisää mm. EY tuomioistuimen päätöksiä ja perusteita löytyy yhdistyksen määräajassa 11.5.2012 jättämässä ja KHO:n virheellisellä perusteella sivuun puliveivaamassa valituksessa ja sitä ennen 1.3.2012 tehdyn Natura 2000 päätöksen alueiden kuulemisvaiheessa määräajassa laajana jakeluna ympäristöministeriön lisäksi eri ympäristökeskuksillekin toimitetussa huomautus- ja vaatimustekstissä. Näistä em. valitus seuraavana. Sen perään on 30.4.2009 päivätty huomautus- ja vaatimusteksti. Tällä kertaa viimeisenä on osoitelinkki Erkki Ahon Natura sivulle. Sieltä löytyy mm. loppuvuonna 2014 tuolloisille kansanedustajille lähetetyt sähköpostit ja niissä Naturasta ja sen perusteella mm. eduskunnan arvovallasta sanottu.

Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 1.1.2018

Markku Sahlstedt

Pro Real Life edunvalvontayhdistys

Liitteenä ohessa tiedostonimillä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)”, ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt), ”Komission vast 24 9_2_2009.rtf (99 kt)” ja ”Silikaattikallio käännösvirhe GTK.doc (118 kt)” tiedostonimillä olevat liitetiedostot.



************************************************
****Korkein hallinto-oikeus
Fabianinkatu 15
00130 Helsinki

TELEKOPIONUMERO
029 56 40382

ASIA:

Valitus ja purkuhakemus

VIITE:


Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös


VAATIMUKSET:


Tyytymättömänä viitekohdassa eriteltyyn päätökseen Pro Real Life edunvalvontayhdistys vaatii että;


1.      Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu, eduskunnan lainsäädäntövaltaa asetettujen ehtojen vuoksi rajoittava ja samalla tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantava ja tuomioistuimia ohjaava Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös kumotaan.


2.      Suomen Natura 2000 alueiden osoittaminen ja valinta toteutetaan Euroopan komission ja korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä KHO) yläpuolella suvereenisti toimivan Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Näin ei ole nyt menetelty. Luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämät A ja B kohtien edellyttämien arviointien ja niiden perusteella edellytetyt C kohdan luokittelut ja luettelot ovat puuttuneet kaiken aikaa ja puuttuvat yhä. Niitä ei ole oikeudenomistajille eikä heidän etujansa valvojille ole esitetty. Tilanne on sama liite III D kohdassa edellytettyjen luetteloiden osalla. 


3.      Valtioneuvoston nyt tehty Natura 2000 päätös ja kaikki valtioneuvoston aikaisemmat Natura 2000 koskevat päätökset saatetaan unionin oikeustapauskokoelmapäätöksissä C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28 edellytettyjen ja todettujen tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi edellytettyjen menettelyjen vastaisesti syntyneinä EU tuomioistuimen oikeustapauskokoelmapäätöksen C-362/06 P tiivistelmäosan viimeisen kappaleen ja perustelukappaleiden 42-43, varsinkin perustelukohdan 43 ja Lissabonin sopimuksen 267 artiklan toiseksi viimeisen kappaleen edellyttämänä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eli koko menettely on saatettava unionin tuomioistuimen harkittavaksi ensimmäisen Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista ja valintoja koskevan ennakkoratkaisun saamiseksi todettujen virheellisen menettelyjen vuoksi.


4.      KHO on unionin tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan velvollinen pyytämään ennakkoratkaisun, kun unionin oikeutta koskevan säännöksen tai säädöksen tulkinta on epäselvä.  Näin on selvästi sen vuoksi, ettei kansallinen lainkäyttö ole edellä mainittujen oikeustapausten nimenomaisten kohtien vastainen valintaperusteiden ja niiden kansalliseen lakiin implementoinnin, oikeammin ilmaistuna implementoimattomuuden osalta.


5.      KHO:n Natura 2000:sta antamiin noin 700 valitusratkaisuun ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä.” kirjoitetusta poiketen ympäristöministeriön ilmoittama ja käyttämä kanta, että "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan.", kesken oleva Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperustesäännöksien kansallisten säädösten ristiriitatilanne saatetaan EU tuomioistuimen käsittelyyn kysymyksellä; sisältääkö LsL:n Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan osalta ”plankko” pykälä 64 tai joku muu LSL:n 10 luvun pykälä Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintasäännökset selkeästi ja täsmällisesti siten kuin EU tuomioistuimen päätöksien C-6/04 ja sen tiivistelmän viimeinen kohta ja perustelukohdat 21, 22, 25 ja 26 ja tuomion C-508/04 kohta 58 sekä tuomion C-507/04 kohta 162 EU:n tuomioistuimen vakiintuneena oikeuskäytäntönä edellyttävät myös Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden osalta. Rooman sopimuksen 249 artiklan kohta 3, josta sittemmin on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artiklan 3 kohta kansallisten keinojen ja muotojen käytöstä direktiivien säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä, ei koske eikä edes mahdollista saati salli kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanoa sellaisen direktiivin osalla, mistä itse direktiivissä sanotaan ne muodot ja keinot, joita direktiivien täytäntöönpanossa on unionin laajuisesti noudatettava. Luontodirektiivi on yksi tällainen direktiivi.


6.      Lailla hallinnon tehtäväksi säädettyjen oikeudellisten odotusten suojaaminen, oikeudenmukainen oikeudenkäynti eikä Euroopan ihmisoikeussopimus eikä edes salassapitovelvollisuus estä antamatta eikä luovuttamasta edes salassa pidettäviä asiakirjoja.


7.      Jokaisella valittajalla on oikeus saada kaikki valituksen tekemisen edellyttämä asiakirja-aineisto, sillä salassa pidettävästä aineistosta on saajalla salassapitovelvollisuus.


8.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen selkeä käytäntö on, että kaikki asiakirja-aineisto on annettava valittajan käyttöön riidanalaisessa asiassa.


9.      Kansallisessa laissa ei ole mitenkään rajattu valitusoikeuden käyttöä eikä perusteiden osalta ole myöskään mitään rajoitusta, joten aineisto on annettava.


10.  Kohdissa 6-9 sanottua korostaen Pro Real Life edunvalvonta vaatii valituksen täydentämiseksi, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa esiintyvien direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien osalta koko maan tiedot. Ne luettelot jotka on EU komissiollekin erillisenä tiedostona toimitettava ja toimitettu. Lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa tiedossa olevien direktiiviluontotyyppialueiden ja direktiivilajialueiden osalta liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämät arvio-, C kohdan edellyttämät luokittelu- ja merkittävyysluettelot sekä D kohdan edellyttämät ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien luettelot. Edellä sanottujen lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan Suomen Natura 2000 alueiden Standard Data Form tietolomakkeet arviointikirjaimineen ja hehtaarikohtaisine pinta-aloineen UHEX- suojattuna versiona CD-levykkeellä. Muutoin valtakunnallisena edunvalvontayhdistyksenä toimiva edunvalvontayhdistys ei voi puolustaa jäsenistänsä oikeuksia eikä etuja.

11.  Valtioneuvoston kaikki aikaisemmat eli 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005 ja 23.11.2006 tekemät Natura 2000 päätökset Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettuna puretaan samalla ja samoilla perusteilla, kun lainkäyttömenettelyssä esille tullut aineisto ja KHO:n hankkimisvelvollisuutena oleva ennakkoratkaisukanta on hankittu. Hallintolainkäyttölain nimenomaisen kohdan mukaan jos KHO havaitsee selvän lainvastaisuuden muun asian yhteydessä se voi sen perusteella puuttua myös muihin ratkaisuihin.


12.  Pro Real Life edunvalvonta yhdistykselle varataan valituksen täydennys ja vastaselitysmahdollisuus kaikkiin ympäristöministeriön, ELY keskusten, ja muihin lausuntoihin ja selvityksiin.


13.  Valituskulujen korvaamista myöhemmin ilmoitettavan määrän mukaan.

PERUSTELUT:


1.        Yhtään Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.


2.        Rooman sopimuksen 10 artiklan tekstin ”Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielimen säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista. Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.”, josta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan kohta 3 seuraavasti eli ”Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Jäsenvaltiot tukevat unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen.” sanottu kohta. Kyseinen kohta ei oikeuta olemaan noudattamatta unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, eikä ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden noudattamista. Vaan päinvastoin edellyttää niiden noudattamista.

3.     Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien arvioinnit ja (suhteellisen on virheellinen ilmaisu. Havaittu 20.11.2017 ja korjattu 21.11.2017. Tekstin pitää olla muodossa) suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se ainoa unionin oikeuskäytännön vakiinnuttama menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin ei ole perusteltua vedota.


4.     Kaikki valtioneuvoston Natura 2000 päätökset ovat Natura 2000 alueiden oikeusvaikutuksia vähätteleviä. 1.3.2012 tehdyssäkin päätöksessä käytetään vain unionin tuomiopäätöksiä C-355/90 ja C-374/98. Niitä jotka on annettu poikkeustapauksina. Näillä ohitetaan edellä aiemmin sanotut komission käyttöön edellytettyjä tyhjentäviä luetteloita Natura 2000 alueiden osoittamiseksi ja valitsemiseksi edellytetyt tuomiopäätökset C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28.


5.        Ympäristöministeriö vähättelee jälleen, suorastaan erehdyttää jälleen Natura 2000 ministerityöryhmää vähättelemällä jo luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanottua Natura-alueiden koskemattomuutta. On totuuden vastaista kun kaikissa alueiden käyttömuodoissa ilmoitetaan, että ei pääsääntöisesti vaikuta alueiden käyttöön. Kun jo luontodirektiivin 6 artiklan kohdassa on teksti: ”Kaikki suunnitelmat ja hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia. (Lihavointi allekirjoittajien).  Koskemattomuusasiasta on unionin oikeuskäytäntönä mm. päätös C-127/02, joka vahvistaa luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanotun.


7.        Kun luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue. Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaara, tai Vuotos, tai millä nimellä sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan.


8.        Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista, joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia alueita. Kun korvaavia alueita löytyy, osoittaa tämä kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä saadaan aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttävät tyhjentävät luettelot?


8.        Seuraavana liitetiedostona toimitettavan liitteen III kehystetystä lisätekstistä selviää konkreettisesti pelkistettynä se unionin vakiintunut oikeuskäytäntö, jota Suomessa ei ole noudatettu ja jonka noudattaminen tulee oikeudellisten odotusten suojaamiseksi viipymättä toteuttaa.


9.        Lisää perusteita valituksen täydennyksen yhteydessä.


LISÄPERUSTELUT:


1.        Pro Real Life on valtakunnallinen edunvalvontayhdistys ja ”Yhdistyksen tarkoituksena on puolustaa yksityisen ihmisen oikeutta hallita ja käyttää omistamiaan maa-alueita Suomessa, ajaa luonnonsuojelulain edellyttämää maanomistajien yleistä etua Suomessa, edistää jäseniensä mahdollisuuksia vaikuttaa maanomistajien oikeuksia koskevien lakien valmisteluun sekä selvittää jäsenilleen jo voimassa olevien lakien vaikutukset heidän maanomistus- ja maankäyttöoikeuksiinsa.”


2.     Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen Aja B kohtien arvioinnit ja (suhteellisen on virheellinen ilmaisu. Havaittu 20.11.2017 ja korjattu 21.11.2017. Tekstin pitää olla muodossa) suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se unionin oikeuskäytännön vakiintunut menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin on turha vedota.

Lisää lisäperusteita esitetään vastaselityksessä.


ALLEKIRJOITUKSET:

Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 11.5.2012

Yhdistysrekisterissä olevat Pro Real Life ry edunvalvontayhdistyksen nimenkirjoittajat

Liitteenä ohessa kehystetyllä lisätekstillä varustettu liite III.

***********************************************************
***********************************************************
Tässä seuraavana Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen 30.4.2009 määräajassa jättämä huomautus- ja vaatimusteksti.

Oikeusministeriö
Eteläesplanadi 10, Helsinki

Ympäristöministeriö
Kasarminkatu 25
Helsinki

Alueelliset ympäristökeskukset
ja
Kaikki Suomen virkahenkilöt
ASIA:
Natura 2000 huomautus sekä Suomen valtioneuvostoa ja Suomen kaikkia viranomaisia sekä muita toimijoita koskeva vaatimus noudattaa EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan velvoitteita ja näiden edellyttämää yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä.
VIITE:
1.      EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomioin perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43.
2.      Kuulutus ympäristöministeriön ehdotuksesta valtioneuvoston päätökseksi eräistä Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen sisältyvistä tai liitettävistä alueista.
HUOMAUTUS:
1.      Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa, että nähtävillä pidettyjä alueita ole osoitettu eikä valittu yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön eli mm. EY tuomioistuin päätösten C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03 edellyttämällä tavalla.
2.      Ympäristöministeriössä nähtävillä olevasta kuulemisaineistosta puuttui liite III erillisenä liitteenä. Missään ei ollut mainintaa, että nykyiset aluevalinnat olisi suoritettu liitettä III ja sen 1 vaihetta noudattaen.
3.      Natura 2000 Standard Data Form lomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisen kappaleen edellyttämät koko maan tiedot puuttuivat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta. (Yhdistyksen sihteerin tutustumiskäynti Ympäristöministeriössä 16.4.2009)
4.      Internetissä ainoastaan suomenkielisenä tiivistelmälomakkeena nähtävillä olevassa kuulemisaineistossa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, että alueiden direktiiviperusteiset valintaperustetiedot ilmoitetaan Natura 2000 Standard Data Form lomakkeilla. Ympäristöministeriön menettely poikkeaa Lapin ympäristökeskuksen alueella olevasta käytännöstä. Siellä olemassa olevien, jo Natura 2000 verkostoon valittujen alueiden tiivistelmälomakkeet sisältävät ”klausuulin” ” Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.” Näin pitäisi vähintään olla myös nähtävillä pidettävän aineiston osalta
5.      Liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämät Natura alueiden luokittelut ja luetteloinnit puuttuvat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta kaikkien luontotyyppien ja lajien osalta.
6.      Ympäristöministeriön kuulemisaineistosta puuttui myös luettelo mm. kaikista niistä ojista, puroista tai niitä suuremmista uomista ja joista sekä vesistöistä joissa Vuollejokisimpukkaa esiintyy.
VAATIMUKSET:
Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä ensimmäisenä vaiheena



1.     Yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamista nyt nähtävillä olevien alueiden kuulemisen, valinnan ja päätösten osalta siten kuin EU:n perustamissopimus ja sen edellyttämä yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
2.     Kaikkien 1.4-30.4.2009 välisen ajan nähtävänä pidetyn Natura 2000 alueiden  käsittelyn ja niistä Natura 2000 päätösten tekemisen keskeyttämistä siihen asti, kunnes Natura 2000 alueiden valintaperusteet on siirretty kansalliseen lakiin siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
3.     Silikaattikallio luontotyypin 8220 käännösvirheen korjaamista siksi, mitä EU:n luontotyyppiopas Interpretation Manual of European Union Habitats, Version EUR 15, 1996, EUR 15/2 October 1999 ja Version EUR 25, April 2003 ja nykyinen vuoden 2007 heinäkuussa julkaistu on numerolla 27 oleva edellyttää.
4.     Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin siten kuin mm. EY tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 edellyttävät.
Toisena vaiheena Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä
5.     Purkuhakemuksen tai purkuhakemuksien tekemistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle kaikista yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomessa tehdyistä valtioneuvoston Natura 2000 päätöksistä.
6.     Koko Suomen kaikkien Natura 2000 alueiden valitsemista uudelleen siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö eli mm. luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III 1 vaihe edellyttää.

7.     Kaikkien vaatimiensa toimenpiteiden osalta Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin kirjallisia vastauksia ja vastaselitysoikeutta kaikkiin mahdollisiin selityksiin ja lausuntoihin, joita sen huomautuksen ja vaatimusten osalta hankitaan ja annetaan.

 PERUSTELUT:


1.     Oikeutetut odotukset hallintolain 6 §:n, jolla Suomessa on laitettu täytäntöön EY 10 artikla, noudattamisesta. Hallintolaissa kansalaisille määrätyt oikeudelliset odotukset koskevat kaikkia virkahenkilöitä Suomessa.

Hallintolaki 6.6.2003/434
Hyvän hallinnon perusteet
6 §
Hallinnon oikeusperiaatteet
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. (lihavointi kirjoittajan)

2.     EY tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö, jota Suomi on 8.12.1994 perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytyllä lailla 8.12./1540 sitoutunut noudattamaan.

Kohdasta 3 eteenpäin olevien EY tuomio-osoitteiden jälkeen olevien sisennettyjen kappaleiden numerointi on kyseisen tuomion tiivistelmän, itse tuomion tai ratkaisuehdotuksen kohtien numeroita. Sisennetyt tuomion tiivistelmäkohdat tai perustelukohdat on poimittu laajasta aineistosta helpottamaan Suomen kaikkia virkahenkilöitä sitovien peruslähtökohtien huomioon ottamista.

3.     Yhteisöoikeuden etusijan ”peruspäätös” mm. tiivistelmän kohta 3 eli;

6/64
3.   Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava.

Perustamalla rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet, oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.

Yhteisöstä peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.

Jäsenvaltioiden toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia.

4.     EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomion perustelukohdat 42 ja 43 EY 10 artiklan noudattamiseksi

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

42      Toisin kuin valittajat väittävät, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tämän asian valittajien vaatimukset, joilla pyrittiin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, oli jätettävä tutkimatta, ei merkitse oikeussuojan epäämistä.

43      Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).


5.     EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoitteet edellyttävät noudattamaan direktiiviä siitä lähtien kuin se on saavuttanut lainvoiman (Tuomion C-453/00 perustelukohta 21).
21     Tulkinnalla, jonka yhteisöjen tuomioistuin EY 234 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa yhteisön oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien (ks. mm. asia 61/79, Denkavit italiana, tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1205, Kok. Ep. V, s. 149, 16 kohta ja asia C-50/96, Deutsche Telekom, tuomio 10.2.2000, Kok. 2000, s. I-743, 43 kohta).

6.     EY perustamissopimuksen 10 artiklaan perustuva yhteistyön velvoite edellyttää tuomion C-453/00 perusteella lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista. Perustelukohdat 26 ja 27 sekä itse tuomio

26      Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, tilanne on seuraavanlainen. Ensinnäkin kansallisen oikeuden mukaan hallintoelin voi muuttaa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kyseessä olevaa lopullista päätöstä. Toiseksi hallintopäätöksestä on tullut lopullinen vasta sellaisen kansallisen tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen, jonka ratkaisuihin ei saa hakea muutosta. Kolmanneksi tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antama tuomio huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät. Neljänneksi kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää tästä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta.
27      Tällaisessa tilanteessa kyseisellä hallintoelimellä on EY 10 artiklaan perustuvaa yhteistyön periaatetta sovellettaessa velvollisuus tutkia uudelleen tämä päätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa yhteisön oikeuden säännöstä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi. Hallintoelimen on ratkaistava tämän uudelleentutkinnan tulosten perusteella, miltä osin sen on muutettava kyseistä päätöstä, jolloin kolmansien intressejä ei voida loukata.
Yhteisön tuomioistuimen ratkaisu:

EY 10 artiklaan perustuva yhteistyön periaate edellyttää, että hallintoelimen, jolle on esitetty hakemus lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimisesta, jotta se ottaisi huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan, on tutkittava uudelleen tämä päätös, jos

–        sillä on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta muuttaa tätä päätöstä

–        kyseisestä päätöksestä on tullut lopullinen sitä viimeisenä oikeusasteena käsitelleen kansallisen tuomioistuimen tuomion takia

–        tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen tämän tuomion jälkeen antama oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät

–        kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää kyseisestä oikeuskäytännöstä.
7.     Päätös C-2/06 on suora jatke aiemmin tehdylle C-453/00 päätökselle. Siinä on yhteisön tuomioistuimen suuren jaoston 12.2.2008 tekemä tuore tulkinta EY 10 artiklan tulkinnasta. Sen tiivistelmässä sanotaan selkeästi ja täsmällisesti miten jäsenvaltion on EY 10 artiklan edellyttämänä meneteltävä.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.2.2008

Tuomion tiivistelmä


1.    Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi

(EY 10 artikla)

2.     Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi

(EY 10 artikla)

1.    Hallintoelimessä käytävässä sellaisessa menettelyssä, jonka tarkoituksena on asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen antaman tuomion perusteella lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkiminen, kun tämä tuomio perustuu sen jälkeiseen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden yhteisön oikeuden virheelliseen tulkintaan, ei yhteisön oikeudessa edellytetä, että pääasian kantaja on vedonnut yhteisön oikeuteen valtionsisäisen oikeuden mukaisessa muutoksenhaussa, jonka tämä on käynnistänyt tuomioistuimessa kyseisen päätöksen johdosta. Vaikka yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että hallintoelimellä olisi lähtökohtaisesti velvollisuus muuttaa hallintopäätöstä, josta on tullut lopullinen, erityiset seikat voivat EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyön periaatteen nojalla nimittäin kuitenkin edellyttää, että tällainen hallintoelin tutkii uudelleen lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen, jotta yhteisöjen tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisestä yhteisön oikeussäännöksestä myöhemmin esittämä tulkinta voidaan ottaa huomioon. Edellytyksistä, joihin tällainen uudelleen tutkimista koskeva velvollisuus voi perustua, edellytystä, jonka mukaan viimeisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen tuomio, jonka nojalla riitautetusta hallintopäätöksestä on tullut lopullinen, perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhempi oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, ei voida tulkita siten, että sillä asetetaan asianosaisille velvollisuus tuoda kansallisessa tuomioistuimessa esiin kyseinen yhteisön oikeuden kysymys. Tältä osin riittää, että joko asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin on tutkinut mainitun yhteisön oikeuden kysymyksen, jonka tulkinta on yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antaman tuomion valossa osoittautunut virheelliseksi, tai että kyseinen tuomioistuin olisi voinut tutkia sen viran puolesta. Vaikka yhteisön oikeus ei velvoita kansallisia tuomioistuimia ottamaan viran puolesta esille yhteisön säännösten rikkomista koskevaa perustetta silloin, kun niiden olisi tällaisen perusteen tutkimisessa ylitettävä asianosaisten rajaaman riita-asian kohde, näiden tuomioistuinten on nimittäin viran puolesta tutkittava pakottavaa yhteisön oikeussääntöä koskevat perusteet, jos näillä tuomioistuimilla on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus tai oikeus tehdä se pakottavaan kansalliseen oikeussääntöön nähden. (ks. 37–39 ja 44–46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.     Yhteisön oikeudessa ei aseteta mitään ajallista rajoitusta lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista koskevan pyynnön esittämiselle. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen vapaus yhdenmukaisesti yhteisön tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden kanssa vahvistaa kohtuulliset muutoksenhakua koskevat määräajat. (ks. 60 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

8.     Kun EY tuomioistuin ei myöntänyt 23.4.2009 asiaan C-362/06 P antamassaan tuomiossa kanneoikeutta Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteiden tutkimiseksi EY tuomioistuimessa, määräaika kansallisen tuomioistuimen puoleen kääntymiseen tulee alkaa aikaisintaan tuosta EY tuomiosta, jossa tavallisten EU-kansalaisten kanneoikeus evättiin.

9.     Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteiden täytäntöönpanona on KHO:n ilman ennakkoratkaisun pyytämistä hyväksymänä luonnonsuojelulain 64§, joka yhteisön tuomioistuimen tuomioilla 6/04 ja 508/04 vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on vain pelkkä hallinnollinen yleismääräys, eikä näin riitä täyttämään Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti. Eli siten kuin EY tuomioiden C-6/04 ja C-508/04 tiivistelmissä ja perustelukohdissa edellytetään.


10.                               Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on jopa täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 päivätty teksti)



Päätös C-6/04 tiivistelmäkohta ja perustelukohdat 25 ja 26

Olennaisin osa tuomion C-6/04 tiivistelmäkohtaa 1

Tarkka täytäntöönpano on kuitenkin erityisen tärkeää, kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella. Tästä seuraa, että kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta. (ks. 21, 22, 25 ja 26 kohta)

11.                               Tuomion C-6/04 perustelukohdat 25 ja 26 edellyttävät myös 4 artiklassa ja siinä sanotussa liitteessä III, sen  1 vaiheen edellyttämien valintaperusteiden selkeää ja täsmällistä siirtämistä kansalliseen lakiin

25     Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C-38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10941, 53 kohta).

26     Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta.

12.                               Päätös korostaa kansallisen lain sisältöä. Päätös on tiukennettu jatko 20.10.2005 annetulle EY tuomiolle C-6/04. Pelkät hallinnolliset määräykset eivät riitä luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämiseksi.

Itävallan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tuomion tiivistelmä


1.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Yhteisen luonnonperinnön hoito


(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)


2.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa


(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)


3.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Tarvittavien suojelutoimien toteuttaminen


(Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohta)


4.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset


(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)


5.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset


(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)


1.        Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää. (ks. 57 ja 58 kohta)


2.        Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetulla direktiivillä 92/43 annetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, ja jäsenvaltioiden on tästä syystä erityisesti huolehdittava siitä, että niiden se lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen.


Erään jäsenvaltion hallituksen väitettä, jonka mukaan kansallisen oikeuden säännöstä tulkitaan joka tapauksessa direktiivin mukaisella tavalla, kun suojelutoimenpiteitä tarvitaan, ei tältä osin voida hyväksyä. Kansallisen oikeuden säännösten tällainen direktiivin mukainen tulkinta ei yksinään voi olla riittävän selvää ja täsmällistä, jotta sillä täytettäisiin oikeusvarmuuden asettamat vaatimukset.


Pelkällä hallintokäytännöllä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei lisäksi voida katsoa pantavan täytäntöön niitä velvoitteita, joita jäsenvaltioilla on, kun ne panevat direktiivin täytäntöön. (ks. 73, 78 ja 80 kohta)


3.        Yhteisöjen lainsäätäjä on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohdassa käyttämillään ilmaisuilla halunnut asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa sellaiset tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat direktiivin liitteissä I ja II tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien asettamia ekologisia vaatimuksia, millä suljetaan pois se, että jäsenvaltioilla olisi tässä suhteessa harkintavaltaa, ja rajoitetaan kansallisten viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö- tai päätösvalta koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä teknisiä keinoja ja valintoja. (ks. 76 ja 87 kohta)



13.                               Päätöksen C-507/04 kohta 162 edellyttää ja korostaa direktiivien täsmällistä ja selkeää täytäntöönpanoa



162    Mitä tulee Itävallan tasavallan väitteeseen, joka koskee direktiivin mukaista täytäntöönpanoa, on riittävää muistuttaa, että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää direktiivin täytäntöönpanon mukaisten velvoitteiden pätevänä täyttämisen muotona (ks. vastaavasti asia C-197/96, komissio v. Ranska, tuomio 13.3.1997, Kok. 1997, s. I 1489, 14 kohta; asia C-358/98, komissio v. Italia, tuomio 9.3.2000, Kok. 2000, s. I 1255, 17 kohta ja asia C-33/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 10.3.2005, Kok. 2005, s. I 1865, 25 kohta).


14.                               Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteita ei ole siirretty kansalliseen lakiin. Tuomiossa C-478/99 kanteen hylkäämiseksi riitti liitteen mainitseminen lain perusteluissa. Kyseistä tulkintaa ei voi soveltaa Suomessa eikä Suomen osalla, koska luontodirektiivin liitettä III ei mainita missään LsL:n pykälässä. Ei edes LsL:n perusteluissa. LsL:n 64§ on ns. ”plankko valtakirja” ja antaa hallinnolle täyden vapauden soveltaa mitä valintaperustetta tahansa.  Ottamatta huomioon ollekaan sitä, että koko Luontodirektiivin 4 artikla ja siinä sanotun liitteen III 1. vaihe on täsmällinen, selkeä ja tyhjentävä jäsenvaltioiden ja EY:n oikeuskäytännön noudatettavaksi edellyttämä määräyskokonaisuus Natura 2000 alueiden kansallisen valinnan toteuttamiseksi 


Tuomion C-478/99
Tiivistelmä


$$ Jokaisella jäsenvaltiolla, jolle direktiivi on osoitettu, on velvollisuus toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. On välttämätöntä, että kansallisista täytäntöönpanotoimista johtuva oikeudellinen tilanne on riittävän täsmällinen ja selvä ja että oikeudensaajat ovat tietoisia kaikista oikeuksistaan ja voivat tarpeen vaatiessa toteuttaa ne kansallisessa tuomioistuimessa.

Tämä viimeksi mainittu edellytys on erityisen tärkeä silloin, kun kyseisen direktiivin tarkoituksena on oikeuksien myöntäminen toisten jäsenvaltioiden kansalaisille, kuten kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä 93/13/ETY. Siltä osin kuin on kyse direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta liitteestä, tämän säännöksen sanamuodon mukaan kyseessä oleva liite sisältää ohjeellisen luettelon, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. On selvää, että luettelossa olevaa ehtoa ei välttämättä ole pidettävä kohtuuttomana ja että päinvastoin sellainen ehto, joka ei ole luettelossa, voidaan todeta kohtuuttomaksi. Koska direktiivin liitteenä olevassa luettelossa ei rajoiteta sitä harkintavaltaa, joka kansallisilla viranomaisilla on ehdon kohtuuttoman luonteen arvioinnissa, luettelolla ei pyritä myöntämään kuluttajille enempää oikeuksia kuin direktiivin 3-7 artiklasta seuraa. Luettelolla ei muuteta lainkaan direktiivissä säädettyä tavoitetta, joka sellaisenaan velvoittaa jäsenvaltioita.


Tästä seuraa, että direktiivin täysi vaikutus voidaan taata riittävän täsmällisillä ja selkeillä oikeudellisilla puitteilla ilman, että direktiivin liitteenä olevaa luetteloa sisällytetään niihin säännöksiin, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta. Koska direktiivin liitteenä oleva luettelo on ohjeellinen ja selventävä, se on tiedonlähde direktiivin täytäntöönpanotoimia soveltaville kansallisille viranomaisille ja yksityisille, joita kyseiset täytäntöönpanotoimet koskevat. Näin ollen jäsenvaltioiden on direktiivissä säädettyyn tavoitteeseen päästäkseen valittava täytäntöönpanolle sellainen muoto ja sellaiset keinot, jotka tarjoavat riittävästi takuita siitä, että yleisöllä on mahdollisuus saada liitteestä tieto.
( ks. 15, 18 ja 20-22 kohta )

15.                               Kun tuomion C-508/04 tiivistelmässä perustellusti todetaan perustellusti,


Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää.” ,

Suomessa kansallista lakia ei ole voitu tulkita oikein Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta, koska valintaperusteita ei kansallisessa laissa ole. EY 10 artiklan velvoittamana virheellinen menettely on korjattava siitä huolimatta, vaikka sen olisi tehnyt riippumaton elin.

Millä perusteella ja kenen myöntämänä virkahenkilöt Suomessa ovat saaneet luvan poiketa EY 10 artiklan noudattamisesta. Kysymys on aiheellinen, kun EY tuomiolla C-129/00 yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää korjaamaan virheellisen menettelyn, vaikka sen on tehnyt riippumaton elin.


Tuomion C-129/00
Tiivistelmän kohta 1


Jäsenvaltion voidaan lähtökohtaisesti todeta EY 226 artiklan nojalla jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan riippumatta siitä, mikä tämän valtion elin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, ja vaikka kyseessä on perustuslakien nojalla riippumaton elin. ks. 29 kohta


16.                               Pro Real Life edunvalvontayhdistys perustelee huomautustaan ja vaatimuksiaan myös sillä, että yksityisten henkilöiden ja yhdistysten valitukset eivätkä purkuhakemukset ole EY tuomioistuimelle lukuisasti esitettäväksi vaadituista ennakkoratkaisupyynnöistä huolimatta menestyneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa. (KHO menestymiseksi ei kenenkään toimesta voida lukea esim. sellaista Kolovirta- Vaalunvirta- Pyttyselkä norpansuojelualeen tapausta, jossa rannasta lähes kilometrin etäisyydelle sisämaahan päin ulottuneen vanhan metsän alueen KHO joutui poistamaan ilmeisesti siksi, että norpat eivät pesi puussa.


17.                               Pro Real Life edunvalvontayhdistys odottelee Suomen viranomaisten toimenpiteitä ja ihmettelee, miksi EY tuomioistuin toimi asiassa C-362/06 P vastoin aikaisempaa oikeuskäytäntöään eli asiassa C-326/05 P antamansa tuomion tiivistelmässä ja sen perustelukohdissa sanottua vastaan? Miksi EY tuomioistuin ei antanut sitä oikeusvarmuutta ja sen takaamaa oikeussuojaa, mikä sen velvollisuuksiin tällaisissa tapauksissa jo sen omienkin päätösten ja julkisasiamiehen asiassa C-362/06 P 23.10.2008 antaman ratkaisuehdotuksen mukaan kiistattomasti kuuluu?


18.                               Tässä osoitelinkki, josta avautuu tuomion C-326/05 P tiivistelmä ja perustelukohdat, joiden noudattamista asian C-362/06 P oikeudellisten kysymysten ratkaiseminen olisi ehdottomasti edellyttänyt yhteisön tuomioistuinta noudattamaan omaa aikaisempaa yhteisön vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi tekemäänsä linjaustaan.


Asia C-326/05 P Industrias Químicas del Vallés SA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 

Tuomion tiivistelmä (kohdasta 3 sen kaksi viimeistä kappaletta)

Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

Erityisesti silloin, kun asianosainen vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka toimivaltainen toimielin on väitetysti tehnyt, yhteisöjen tuomioistuinten on tarkistettava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat, eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat. (ks. 74–77 kohta)

19.                               Pro Real Life edunvalvontayhdistys ihmettelee todella miksi EY komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnit niin luontodirektiivin 4 artiklan säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä kuin niiden noudattamisen edellyttämässä Natura 2000 alueiden valintaperusteiden toteuttamisen valvomisessa sekä silikaattikallion käännöksessä havaitut ja komissiolle ja sittemmin EY tuomioistuimen ensimmäiselle asteelle ilmoitetut virheet ja virheellisyydet jätettiin kokonaan käsittelemättä.

20.                               Asian C-362/06 P ratkaisuehdotusosoite ja vastuuvapauslausekkeella varustetun päätöksen saa jäljempänä olevista osoitteista. Sillä varauksella, että osoitteita ei ole muutettu, niistä avautuvat myös ne kaikki oikeustapauskokoelmapäätökset, joiden perusteella yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä kaikki Suomen virkahenkilöt ovat EY 10 artiklan perusteella noudattamaan.

21.                               Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys liittää liitetiedostoksi kehystetyllä lisätekstillä varustetun luontodirektiivin liitteen III ja esittää lopuksi luettelona kommentteineen niiden EY tuomioiden numerot, joiden perustelu ja tiivistelmäkohdista luettuun yhdistys edellä olevan huomautuksensa ja vaatimuksensa perustaa. Huomioon otettavaksi yhdistys ilmoittaa, että osaa luettelossa olevista päätöksistä on jo edellä olevassa käytetty, mutta ei näe mm. ajanpuutteen eikä niiden avulla tapahtuneen tuomion C-362/06 P aiheuttaman tilanteen kommentoinnin seurauksena tarpeellisena niiden poistamista jäljempänä olevasta luettelosta.


1.      Tässä jäljempänä osoite ja osoitteita, joista selviää, että yhteisöoikeutta ei ole Suomessa Natura 2000 alueiden valinnassa noudatettu. Tuomion C-362/06 perustelukohta 42 eikä varsinkaan perustelukohta 43 ole miltään osin Suomen osalta vapauttava, vaan kyseinen kohta EY 10 artiklan perusteella velvoittaa siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm. tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).


2.      Lisäksi ko. perustelukohta 43 edellyttää kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi. (mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).


3.      Mikäli näin ei tapahdu, myös uusi kantelu komissiolle Natura 2000 valintaperusteiden siirtämättömyydestä kansalliseen lakiin jne. on mahdollista.


4.      Mikäli Suomessa ei viipymättä toimita niin kuin EY perustamissopimuksen 10 artikla mm. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen kansallisilta toimijoilta edellyttää, niin jo valmiina olevan aineiston pohjalta uuden kantelun tekeminen komissiolle ei tuottane vaikeuksia. Tämän jälkeen, ellei komissio edellytä Suomen kansallisia toimijoita esim. siirtämään Natura 2000 alueiden valintaperusteita kansalliseen lakiin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, on seuraava vaihe kanne komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä jo valmiina olevan aineiston perusteella EY tuomioistuimelle. Tällöin vastakkain ei ole yksityinen oikeussubjekti, vaan yhteisön tuomioistuin ja komissio.

5.      Koska osa EY tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

6.       Ensimmäisestä osoitteesta löytää EYTI:ssa 23.4.2009 annetun, miltään osin komission yhteisöoikeuden vastaisesti ylläpitämää ja hyväksymää, virheellistä menettelyä vapauttamaton ja yksityisille oikeussubjekteille puhevaltaa myöntämättömän ja mitenkään Natura 2000 asian oikeudellisia kysymyksiä käsittelemättömän tuomion C-362/06 P.

7.      Yhdistyksen mielestä ei voi välttyä vaikutelmalta, että yhteisön tuomioistuimella (EYTI:lla) ei riittänyt tahtoa eikä yhteisöoikeuden oikeuskäytännön edellyttämää yksimielisyyttä kumota yhden jäsenvaltion korkeimman hallintotuomioistuimen yhdessä asiassa tekemää linjaratkaisua. Peittääkseen oman kykenemättömyytensä tai jopa haluttomuutensa varmistaa ja edellyttää, että yhteisöoikeus ja sen vakiintunut oikeuskäytäntö toteutuu Natura 2000 asiassa myös Suomessa, yhteisön tuomioistuin mm. välttääkseen edellisen lisäksi tukehtumisen tällä hetkellä 27 jäsenvaltion yksityisten kansalaisten valituksiin, johon julkisasiamiehen esittämän ja perusteellisesti perusteleman kanneoikeuden myöntäminen olisi johtanut, EY tuomioistuin tukeutui vain EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoittavuuden korostamiseen.

8.      Poliittisluontoisella ratkaisullaan, , EY tuomioistuin korostaa ja edellyttää, että jäsenvaltion kaikkien toimijoiden on noudatettava yhteisöoikeutta. Sen suvereenia kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella olevaa etuoikeutettua oikeutta, johon Suomi on perustuslain säätämisjärjestyksessä vuoden 1994 joulukuussa hyväksytyn EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä sitoutunut.

9.       Tuomion C-362/06 P perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43 siirtää EY:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan määräyksiin vedoten täydellisesti vastuun kaikille kansallisille toimijoille. Tämä edellyttää mm. hallituksen toimia Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämiseksi selkeästi ja täsmällisesti.

EUROOPAN YHTEISÖN
PERUSTAMISSOPIMUKSEN KONSOLIDOITU TOISINTO

SISÄLLYS

10 artikla

Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista.
Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.


14.   Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 allekirjoittamani teksti)


Päätös C-6/04
25     Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C 38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I 10941, 53 kohta).
26     Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu  ja seurantavelvoitteiden osalta.
15.   Edellä oleva koskee myös Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luontodirektiivin täytäntöönpanon vastaisuuksista lisää liitetiedostona olevassa 10.2.2009 päivätyssä Markku Sahlstedt´in allekirjoittamassa tekstissä.


16.   Tiedoksi se, että jäljempänä olevat osoitteet toimivat päätökset avaten nyt tällä hetkellä, mutta on mahdoton ennakoida kuinka pitkään, koska ilmeisesti uusien jäsenmaiden seurauksena EU:n suunnasta useasti ilmenneenä ilmiönä on jostain syystä ollut, että hetken perästä osoitteet eivät enää toimikaan.
Tässä seuraavana EY tuomiopäätösosoitteita, jotka osoittavat täydellistä yhteisöoikeudellista oikeusvajetta Suomen osalta toteutetussa Natura 2000 asiassa.
C-362/06 P
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Kun em. luettelo-osoite ei enää myöhemmin mahdollista päätöksen C-362/06 P avaamista, sen saa auki laittamalla numero seuraavaan hakuformaattiosoitteeseen ja näppäilemällä Enter tai klikkaamalla etsi ruutua. Tästä osoitteesta saa auki myös julkisasiamiehen tyrmätyksi tulleen, kanteen nostajille kaikin puolin myönteisen ja oikeussuojaa sekä oikeusvarmuutta tarjonneen ratkaisuehdotuksen, jonka hyväksymättömyydellä yhteisön tuomioistuin romutti omaa uskottavuuttaan merkittävästi. http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi

Tästä saa suoraan mm. julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja vastuuvapauslausekkeella varustetun tuomion
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Tästä avautuu vastuuvapauslauseketon tuomio asiassa C-362/06 P
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML

Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06, jonka perustelukohtaan 39 EY tuomioistuin perusti kaikki oikeudelliset kysymykset ratkaisematta jättäen asiassa C-362/06 P 23.4.2009 antamansa tuomion. Yhteisön oikeuskäytännössä ratkaisun perustelut ovat sitä suvereenia ja ratkaisevaa yhteisöoikeutta, jota jäsenvaltioiden virkahenkilöillä ei ole mahdollisuutta EY 10 artiklaa rikkomatta sivuuttaa.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25) (Tuomio annettiin vasta 7.11.2000 eli lähes puoli vuotta KHO:n 14.6.2000 ilman ennakkoratkaisun pyytämistä antamien Natura 2000 valitusratkaisujen jälkeen ja sitä on noudatettava siitä lähtien kuin direktiivi tuli lainvoimaiseksi. Katso aiemmin edellä oleva tuomio C-453/00.)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-35 ja 43)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-71/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 27-28 ja 36)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0071:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-220/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-32 ja 40)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0220:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu päätökseen C-371/98. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet. 
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On ”nuorennus” päätöksestä 6/60) Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso 9.2.2009 Markku Sahlstedt´in kirjoittama liitetiedosto.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Merkittävä. Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin päätös C-508/04. (Mm kohta 162)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-33/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (Huom. tiivistelmäosa mm. kohta 7 ja sen viitekohta) Koskee luontodirektiivin täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0098:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxemburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Osoittaa luontodirektiivien täytäntöönpanoa ennen päätöksillä C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 tiukennettua ja entisestään täsmennettyä direktiivien kansalliseen lakiin siirtämistä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML

Tästä avautuu valitusasiapäätös, johon yhteisö ensimmäisen asteen tuomioistuin asiassa T-150/05 tukeutui, mutta unohti tiivistelmäkohdassa 4 sanotun. Kyseisen kohdan 4 tulee koskea myös EY tuomioistuinta, ainakin silloin, kun on kiistattomasti osoitettavissa ettei kansallinen tuomioistuin noudata yhteisöoikeutta. 
Tästä avautuu päätös C-127/02
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62002J0127:FI:HTML

Yhteisöoikeuden etusijan ”peruspäätös” (mm. tiivistelmän kohta 3, jossa sanotaan suoraan mitä oikeutta jäsenvaltiossa noudatetaan. Valitettavasti tuomiossa C-362/06 P yhteisön tuomioistuin ei velvoittanut komissiota valvomaan, että myös jäsenvaltio Suomi on velvollinen noudattamaan yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 alueiden valinnassa)
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML


Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisen tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta asian mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.
6/60
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML


Helsingissä 30.04.2009

Pro Real Life edunvalvontayhdistys
Tom Järvinen
Puheenjohtaja
Kyllikki Arohonka
Varapuheenjohtaja
Ohessa liitteenä kehystetyllä lisätekstillä varustettu luontodirektiivin liite III ja tiivistelmäosa silikaattikallion käännösvirheestä sekä teksti luontodirektiivin 4 artiklan täytäntöönpanon yhteisöoikeuden vastaisuuksista sekä kaikki edellä olevassa tekstissä luetellut ja niiden osoitteista luettavat ja tulostettavat EY tuomiot.

******************************************
**********************************************

http://naturansalat.blogspot.fi/

http://naturansalat.blogspot.fi/2014/12/lahettaja-markku-sahlstedt-mailtomarkku.html




Ohessa liitelinkistä tiedoksi Virrankosken 15.12.2008 EYTI tuomion C-6/04 perusteella tekemä kirjallinen kysymys ja komission siihen EY tuomion C-6/04 vain kohdan 21 perusteella 3.2.2009 antama ”voi riittää” vastaus. Plus lisänä mielenkiintoinen päätös Kreikan ja siinä todettujen luotoarvojen koskemattomuuden ja tehokkaan hallinnon osalta.

Komission vastaus on sisällöltään erittäin mielenkiintoinen ja monivivahteinen epävarma yritys ”voi riittää” toteamuksella peittää ja paikata olemassa oleva tilanne ja selittää vastoin tosiasioita Suomen ja komission menettelyt hyväksyttäviksi.

Siihen pyritään mm. myöntämällä 4 artiklan 4 kohdan puuttuminen suoraan ilman selityksiä virheeksi. Käyköhän silikaattikalliokäännösvirheen myöntäminen yhtä helposti siinä tilanteessa, että siitä tehdään myös kirjallinen kysymys? Mikä onkaan tilanne sen jälkeen annettavan vastauksen ja komission nyt ilmoittaman valvonnan ja nyt hyväksytyn direktiivin täytäntöönpanon uskottavuuden osalta? Varsinkin, kun väärän käännöksen mukaisia silikaattikallioita on täysin perusteetta jopa useissa sadoissa Suomen Natura kohteissa?

Komissio sivuuttaa tarkoituksellisesti ja tahallaan EYTI tuomiopäätöksen C-6/04 tiivistelmäkohdan ja siinä kohdan 21 lisäksi mm. kohdissa 22, 25 ja 26 viitatuissa kohdissa sanotut ja erityisesti Suomea Natura 2000 alueiden valintamenettelyn osalta koskettavat menettelyt. (EYTI tuomiopäätöksen osoitelinkki, josta avautuu tuomion tiivistelmällä, mutta ei vielä oikeustakauskokoelmapäätöstunnusnumerolla varustettu päätös, on seuraavana ja myös jäljempänä.)

EYTI tuomioistuimen päätös C-6/04, josta tuomion tiivistelmä ja perustelukohdat 15-26
http://eur-lex.europa.eu:80/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Mitä valintaperusteiden Suomen lakiin sisältymiseen tulee, niitä ei siellä ole. Ei muutoin kuin komission Yhdistyneen kansakunnan kohdalla asiassa C-6/04 hyväksymättömillä yleisluoteisilla viittaussäännöillä ja nekin lain perusteluihin kirjoitetuilla hallinnon aina niin halutessaan käytettäväksi mahdollistetuilla ja käyttämillä lievennyksillä. Esim. LsL:n 3 § perusteluissa lukee seuraava:

"3 §. Euroopan yhteisön direktiivit. Säännös sisältää viittauksen niihin direktiiveihin, jotka pääosiltaan pannaan täytäntöön luonnonsuojelulailla siihen liittyvine lainmuutoksineen." (lihavointi kirjoittajan)

Komission yleinen selittely ja valvontavelvollisuuksiensa laiminlyömisen selittely sekä puolustaminen, on EY tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön lisäksi täysin ristiriidassa jo komission Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 9.1.2004 nostaman kanteen sisällönkin kanssa. Ristiriidan osoittamiseksi tähän on lainattu seuraavat EYTI tuomioon C-6/04 tehdyt kirjaukset.

18     Komissio katsoo puolestaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan mainitsemat yleissäännökset eivät ole riittävän täsmällisiä sen takaamiseksi, että kyseisessä direktiivissä säädetyt erityisvelvoitteet saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
19     Jotta yksityiset oikeussubjektit voisivat määritellä oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa laajuuden, niiden on komission mukaan kussakin yksittäistapauksessa turvauduttava luontodirektiiviin, mikä ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista oikeusvarmuuden vaatimusta ja siinä asetettuja erityisyyden, täsmällisyyden ja selkeyden edellytyksiä.
20     Komissio lisää, että jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy Yhdistyneen kuningaskunnan esittämän päättelyn logiikan, kyseinen direktiivi olisi luultavasti voitu panna kokonaisuudessaan täytäntöön tällaisella yleissäännöksellä, mikä on komission mukaan vastoin erityisyyden vaatimusta, johon direktiivien täytäntöönpanoa koskevassa oikeuskäytännössä on useasti viitattu.

Suomessa EU:n luonto- ja lintudirektiivi sekä Natura 2000 alueiden valintaperusteet on
täytäntöönpantu pelkästään komission Yhdistyneen kansakunnan osalla hyväksymättömillä yleissäännöksillä. Asia on kiistaton. Kiistattomuuden osoittaa liitetiedostona ja/tai liitteenä oleva komission 23.09.2008 päivätty vastaus ENV.B:2 D(2008) 36004 plus käsin kirjoitettu teksti ”Ares” tai ”Arv” (2008) 287777 ja sen liite Notifikaatio 6 sivua. varsinkin sen 2 viimeistä ns. vastaavuustaulukkosivua.

Vastaavuustaulukko osoittaa kiistattomasti sen, että kummankaan direktiivin osalta Natura 2000 alueiden valintaperusteita ole siirretty kasalliseen lakiin ollenkaan. Kummankin direktiivin osalla valintaperusteiden täytäntöönpanopykäläksi on merkitty LsL:n 64 §. Luontodirektiivin osalla täsmennettynä jopa niin, että valinnan tekeekin pelkästään komissio.  Kun LsL:n 64 §:n lisäksi luontodirektiivin valintaperusteiden täytäntöönpanopykäläksi on vastaavuustaulukkoon merkitty LsL:n 8 §, niin komissio antaa europarlamentaarikolle tietoisesti virheellisen vastauksen. Ainakaan muilta vaikutelmilta ei voi välttyä.

Vaikka EYTI tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö mahdollistaa direktiivien täytäntöön panon mm. ns. viittaustekniikallakin (mm. tapaus Ruotsi asia C-478/99), niin LsL:n 64 §:n valintaperusteista mitään sanomattomuus sekä LsL:n 8 §:n ympäripyöreys ja LsL:n 3 §:n perustelukohtaan kirjoitettu sana pääosiltaan ovat kaikki tarkoitettu ja käytetty poistamaan se selkeys ja täsmällisyys, jota Natura 2000 alueiden valintaperusteiden monimutkaisten ja teknisten sääntöjen kansalliseen lakiin siirtäminen ympäristöoikeuden alalla EU:ssa EYTI tuomiopäätöksen C-6/04 tiivistelmäänkin kirjattujen perustelukohtien 22, 25 ja 26 perusteella edellyttää. 

Suomen ympäristöministeriö ja KHO:kin sekä varsinkin komissio tietävät tämän, mutta mikään niistä ei voi myöntää sitä. Siksi komissio, joka on kaiken aikaa toiminut Suomen ympäristöministeriön etäispäätteenä, kirjoittaa ja perustaa vastauksensa vain "voi riittää" toteamukselle jättää vastauksessaan tuomion C-6/04 EYTI perustelukohtiin 23 ja 24 kirjatun lisäksi jo tiivistelmäänkin kirjatuissa perustelukohdissa 22, 25 ja 26 selkeästi sanotun mainitsematta.

Seuraavana suora lainaus EYTI tuomiopäätöksestä C-6/04 ensin kohta 21, johon komissio perustaa ”voi riittää” ilmoituksensa. Sitten seuraavana kohdat 22-26, jotka kiistatta osoittavat, että komissio tietää, että ei riitä.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
21     Aluksi on muistutettava siitä, että EY 249 artiklan kolmannen kohdan mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden kaikkia jäsenvaltioita, joille se on osoitettu, ja jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä ei välttämättä edellytä sitä, että sen säännökset olisi samanmuotoisina ja sanasta sanaan toistettava nimenomaisessa erityisessä säännöksessä, vaan yleinen oikeustila voi olla riittävä, jos se takaa sen, että direktiivi on kokonaisuudessaan riittävän selkeästi ja täsmällisesti täytäntöönpantu (ks. mm. asia 363/85, komissio v. Italia, tuomio 9.4.1987, Kok. 1987, s. 1733, 7 kohta; asia C 361/88, komissio v. Saksa, tuomio 30.5.1991, Kok. 1991, s. I 2567, 15 kohta ja asia C 58/02, komissio v. Espanja, tuomio 7.1.2004, Kok. 2004, s. I 621, 26 kohta).
22     Tämän osalta kussakin yksittäistapauksessa on jäsenvaltioiden täytäntöönpanovelvollisuuden laajuuden selvittämiseksi selvitettävä sen direktiiviin sisältyvän säännöksen luonne, jota jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne koskee (ks. asia C 233/00, komissio v. Ranska, tuomio 26.6.2003, Kok. 2003, s. I 6625, 77 kohta).
23     Yhdistyneen kuningaskunnan argumenttia, jonka mukaan luontodirektiivin asianmukaisin täytäntöönpanotapa on se, että luonnonsuojeluelimille annetaan erityisvaltuuksia ja niille asetetaan yleisvelvoite suorittaa tehtävänsä siten, että tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan, ei voida hyväksyä.
24     Ensinnäkin on muistutettava siitä, että kansallisten säännösten olemassaolo voi tehdä tarpeettomaksi täytäntöönpanon erityisillä laeilla tai asetuksilla ainoastaan siinä tapauksessa, että näillä säännöksillä todella taataan se, että kansalliset hallintoviranomaiset noudattavat täysimääräisesti direktiiviä.
25     Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C 38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I 10941, 53 kohta).
26     Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu  ja seurantavelvoitteiden osalta.

Suomen komissiolle vuoden 1997 helmikuussa toimittaman notifikaatioilmoituksen ja sen liitteenä olleen ja sittemmin uutena versiona toimitetun vastaavuustaulukon perusteella, komissio on tiennyt kaiken aikaa, että luontodirektiivin täytäntöönpano Suomessa on täysin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. Se on tiennyt sen entistä selkeämmin 20.10.2005 annetun EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien 22, 23, 24 sekä varsinkin perustelukohtien 25 ja 26 perusteella.

Komissio on tiennyt myös sen, että LsL:n 64 §:n ja varsinaisen LsL:n 8 §:n tekstin ja sen perustelutekstin sekä varsinkin 3 §:n perustelutekstiin kirjatun pääosiltaan-sanan perusteella ympäristöministeriö pystyi ja pystyy hallinnollisella menettelyllä yhä yhdessä KHO:n ja sittemmin komission hyväksymänä ilmoittamaan KHO:lle mm.1.3.1999 Natura 2000 valituksista kirjoittamassaan lausunnossa (yleisvastineessa), että ..." on alueet tullut luontodirektiivin mukaan luokitella A, B, C ja D -luokkiin luontodirektiivin liitteessä III mainittua toisen vaiheen käsittelyä varten, ei alueiden kansallisen valinnan suorittamiseksi.", vaikka asia ei EY:n vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole pienemmässäkään määrin näin.

Ensinnäkään pääosiltaan sanaa ei ole sidottu eikä rajattu tarkoittamaan vain itse lakitekstissä rajattuja metsästyspoikkeuksia. Sitä voidaan käyttää vapaasti myös Natura 2000 alueiden valintamenettelyyn, kuten on kaiken aikaa käytettykin ihan missä vaiheessa prosessia vaan ja ihan niin kuin halutaan. Ja näinhän sen on jo vastaavuustaulukkoon kirjatun perusteella tarkoitettukin olevan.

Missään Suomen lakipykälässä ei edellytetä sitovasti noudattamaan Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpano on pelkästään vapaavaltaisiin hallinnollisiin päätöksiin perustuvaa mielivaltaa.

Jo komission ”voi riittää” vastauksen perusteella on selvää, että komissio tietää ja myöntää, että Suomen lainsäädäntö ei ole edes hallinnolle selkeä eikä täsmällinen Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta. Sen ei ole koskaan haluttukaan, saati tarkoitettukaan olevan. Valintaperusteiden tulkinta on täysin riippuvainen hallinnosta ja tuomioistuimesta eli KHO:sta, jonka kaikki Natura 2000 valintaperustetulkinnat on tehty ilman ennakkoratkaisun pyytämistä EY tuomioistuimelta. Toisin sanoen ilman EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan noudattamista ja 234 artiklan viimeisen perustelukohdan edellyttämää yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. Lisäksi KHO:n Natura 2000 ratkaisut on tehty 249 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

EYTI tuomion C-6/04 tuomion perustelukohtien mukaan jäsenvaltiolla ei ole läheskään kaikissa tapauksissa oikeutta, eikä varsinkaan luontodirektiivin osalta valita direktiivin täytäntöönpanon osalta muotoja eikä keinoja. Direktiivien luonne määrää täytäntöönpanon tason eli selkeyden ja täsmällisyyden. Komission 3.2.2009 antamasta vastauksesta huolimatta luontodirektiivin täytäntöön pano Suomessa on täysin EU:n perustamissopimuksen 249 artiklan 3 kohdan vastainen. Luontodirektiivin luonteesta ja yhteisön yhteisistä tavoitteista yhteisön luonnonperinnön säilyttämiseksi johtuen, jäsenvaltiolla ei ole EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien 21, 22, 23, 24, 25 ja 26 perusteella mahdollisuutta valita luontodirektiivin täytäntöönpanon osalla muotoja eikä keinoja, koska itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, mitä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteisön laajuisesti käytettävä.

Luonnonsuojelulain 3 §:n perusteluissa oleva sana pääosiltaan yhdistettynä LsL:n 8 §:ssä sanottuun vapaavalintaiseen luonnonsuojeluohjelmien laatimiseen sekä komissiolle notifikaatioilmoituksen yhteydessä toimitetussa vastaavuustaulukossa merkittyyn LsL:n 64 §:n 2 momenttiin, vapauttaa ympäristöministeriön ja muut ympäristöorganisaatiot täysin noudattamasta luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen määräämiä Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteita. Vapaavalintaisuutta ei poista mikään suomen lain pykälä, eikä KHO. Tässä seuraavana Suomen LsL:n 3, 8 ja 64 §:t (Komissiolle pakollisena toimitettu jo aiemmin mainittu vastaavuustaulukko liitetiedostona ja/tai liitteenä.)

3 §
Euroopan yhteisön direktiivit
Tällä lailla pannaan täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/ETY), jäljempänä luontodirektiivi, ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (79/409/ETY), jäljempänä lintudirektiivi, muilta osin kuin metsästyslain (615/93) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta.

LsL:n 3 §:n perustelut

"3 §. Euroopan yhteisön direktiivit. Säännös sisältää viittauksen niihin direktiiveihin, jotka pääosiltaan pannaan täytäntöön luonnonsuojelulailla siihen liittyvine lainmuutoksineen." (lihavointi kirjoittajan

8 §
Luonnonsuojeluohjelman laatiminen ja hyväksyminen
Luonnonsuojeluohjelman laatii ympäristöministeriö.

Luonnonsuojeluohjelmaa laadittaessa on niille, joiden etua tai oikeutta asia koskee, varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Luonnonsuojeluohjelman laatimisen käynnistyessä ympäristöministeriön on tiedotettava asiasta sillä tavoin, että luodaan edellytykset asiasta käytävälle julkiselle keskustelulle.

Luonnonsuojeluohjelman hyväksyy valtioneuvosto yleisistunnossa.


Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset

64 §
Natura 2000 -verkosto
Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu:

1) lintudirektiivin perusteella Euroopan yhteisön komissiolle ilmoitetuista linnustonsuojelualueista ja;

2) alueista, jotka komissio tai neuvosto luontodirektiivin perusteella on hyväksynyt yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.

Mitä 8 §:ssä säädetään luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja hyväksymisestä, on soveltuvin osin noudatettava laadittaessa ehdotusta Natura 2000 -verkostoon sisällytettävistä alueista. Asianosaisten kuuleminen suoritetaan kuitenkin kuuluttamalla ehdotuksesta kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi riittävän ajoissa ilmoitettava vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion varoista. Ehdotusta koskevien tietojen tulee olla saatavilla asianomaisessa kunnassa kuulutusajan.

Valitusoikeudesta valtioneuvoston päätöksestä on vastaavasti voimassa, mitä 61 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään. (30.5.1997/492)


Mikään edellä oleva Suomen LsL:n pykälä, joiden perusteella komissio katsoo, ”että direktiivin 4 artiklan 1 kohta ja liite III on saatettu Suomen lainsäädäntöön oikein ja täydellisesti” ei osoita, että luontodirektiivi ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämät Natura 2000 alueiden valintaperusteet olisi siirretty Suomen kansalliseen lainsäädäntöön yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämänä selkeästi ja täsmällisesti.

Mikään laki, lain tulkinta, KHO eikä komissio ole velvoittanut ympäristöministeriötä noudattamaan yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpano ja Natura 2000 alueiden valinta Suomessa on pelkästään vapaavaltaisiin hallinnollisiin päätöksiin perustuvaa, KHO:n ja komission hyväksymää mielivaltaa.

Suomen lainsäädännön perusteella ympäristöministeriön käyttämä ja KHO:n sekä komission hyväksymä Natura 2000 alueiden valintaperustetulkinta on täysin EYTI tuomioiden C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99, C-117/03 jne. vakiinnuttaman oikeuskäytännön vastainen. LsL:n 8 §:ssä eikä 64 §:ssä ole viitteitäkään Natura 2000 alueiden valintaperusteista. LsL:n 3 §:ssäkään ei määrätä mitään Natura 2000 alueiden valintaperusteista. Siinä mainitaan vain direktiivien täytäntöönpanosta, joissa direktiiveissä ja niiden liitteessä III määrättyjä valintamenettelyitä ympäristöministeriö on selkeästi vääristellyt. Ympäristöministeriöllä ei muutoinkaan ole ollut edes tarkoituskaan noudattaa liitteessä III edellytettyjä kansallisen vaiheen valintaperusteita. Mitähän oikeuskäytäntöä komissio vastauksessaan komission ja jäsenvaltion kahdenvälisessä prosessissa mahtaa tarkoittaa?

Mikäli LsL:n 3 §:ssä sanotut direktiivit olisi alun perin edes tarkoitettu noudatettavaksi Natura 2000 alueiden valintaperusteiden ym. arviointien jne. muiden edellytysten osalta, niin miksi Suomen ympäristöministeriö ei ole toteuttanut vieläkään Natura 2000 alueiden valintaa luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen määräämällä tavalla? Missään vaiheessa ei ole esitetty niiden A, B, C, eikä varsinkaan D kirjaimilla arvioiduiksi tulleiden alueiden luetteloita, jotka liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämän kansallisen luokittelun ja luetteloinnin yhteydessä on jätetty ehdottamatta Natura 2000 alueiksi. Samoin on yhä edelleen esittämättä Natura 2000 Standard Data Form ilmoituslomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisessä kappaleessa komissiolle lähetettäväksi edellytetyt koko maan direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien pinta-ala ja lajimääräluettelot.

Kokonaan eri asiaksi ja oikeusvajeemme osoittamisen kannalta todella merkittäväksi sekä asiamme EYTI tuomioistuimessa käsittelemiseksi, on huomioon otettava se seikka, että komissio korostaa 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohtien sekä liite III:n olevan komission ja jäsenvaltioiden välisiä prosesseja. Tämä on ensinnäkin täysin Suomen lainsäädännön vastaista ja tarkoittaa sitä, että komissiolla on käytettävissään sellaista tietoa Suomen alueista, jotka on Natura 2000 alueiden oikeudenomistajilta alusta asti salattu. Toisin sanoen ympäristöministeriö on toimittanut aineistoa komissiolle maanomistajilta salaa aina jopa valtioneuvoston päätösten ohi. 

Komissio, todetessaan ja ilmoittaessaan luontodirektiivin ja sen 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III olevan saatettu Suomen lainsäädäntöön oikein ja täydellisesti, ei vastaa ollenkaan siihen mitä kysyttiin. Eli kysymykseen, "mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa, jotta direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III kuvatun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000  alueiden valintaperusteet siirretään Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti?" 

Sen lisäksi, että komissio toimii täysin EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien vastaisesti, se toimii myös täysin omaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 9.1.2004 nostamansa ja numerolla C-6/04 käsitellyn kanteen vastaisesti. (Katso seuraavasta EYTI tuomiopäätöslainauksesta ainakin kohta 19)
 Kanne
 Luontodirektiivin täytäntöönpanotapa
 Asianosaisten lausumat
15     Komissio moittii Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, että tämä on saattanut luontodirektiivin puutteellisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystään. Se katsoo erityisesti, että Yhdistynyt kuningaskunta on virheellisesti hyväksynyt yleissäännöksen täyttääkseen mahdolliset niissä erityissäännöksissä olevat aukot, joilla pyritään tämän täytäntöönpanon varmistamiseen.
16     Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että se on pannut luontodirektiivin asianmukaisesti täytäntöön hyväksymällä sen täytäntöönpanon varmistamiseksi säännöstön, jossa ei säädetä yksinomaan erityisvaatimuksista, vaan myös yleisvelvoitteista ja hallinnollisista menettelyistä. Näitä yleisvelvoitteita on sen mukaan tarkasteltava yhdessä kyseisen säännöstön niiden erityisvaatimusten kanssa, joita ne täydentävät, sillä tällä tavoin varmistetaan kyseisen direktiivin asianmukainen ja tehokas täytäntöönpano.
17     Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset tukeutuvat erityisesti vuoden 1994 asetuksen 3 §:n 2 ja 4 momenttiin, joita vastaavat säännökset Pohjois-Irlannin osalta ovat vuoden 1995 asetuksen 3 §:n 2 ja 4 momentti ja Gibraltarin osalta vuoden 1991 asetuksen 17 A §. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan nämä säännökset velvoittavat ministereitä, luonnonsuojeluelimiä ja kaikkia toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tehtävänsä siten, että luontodirektiivin vaatimuksia noudatetaan.
18     Komissio katsoo puolestaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan mainitsemat yleissäännökset eivät ole riittävän täsmällisiä sen takaamiseksi, että kyseisessä direktiivissä säädetyt erityisvelvoitteet saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
19     Jotta yksityiset oikeussubjektit voisivat määritellä oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa laajuuden, niiden on komission mukaan kussakin yksittäistapauksessa turvauduttava luontodirektiiviin, mikä ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista oikeusvarmuuden vaatimusta ja siinä asetettuja erityisyyden, täsmällisyyden ja selkeyden edellytyksiä.
20     Komissio lisää, että jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy Yhdistyneen kuningaskunnan esittämän päättelyn logiikan, kyseinen direktiivi olisi luultavasti voitu panna kokonaisuudessaan täytäntöön tällaisella yleissäännöksellä, mikä on komission mukaan vastoin erityisyyden vaatimusta, johon direktiivien täytäntöönpanoa koskevassa oikeuskäytännössä on useasti viitattu.

Olihan se jo etukäteen selvää, että komissio ei voi myöntää virhettään. Ei ainakaan suoraan. Komissiolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltää havaintonsa Suomen Natura 2000 valintamenetelmän virheellisyyksistä. Siksi se ei luovuta Natura 2000 alueiden tietokanta-aineistoa vaan joutuu salaamaan ja yhdessä ympäristöministeriön kanssa salaa ne.

Mielenkiintoinen havainto on myös se, että komissio yrittää rajata itsensä pois luontodirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohdissa sille nimenomaisesti määrättyjen velvollisuuksien noudattamisesta. Komission vastauksen mukaan luontodirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohtien säädökset vain koskettavat sitä, vaikka ne todellisuudessa velvoittavat ja suorastaan määräävät miten komissionkin on toimittava. Komission on valvottava myös, että 4 artiklan 1 kohta ja liite III 1 vaihe toteutetaan yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

Komission vastuusta vapautumisselitykset rapautuvat ja romuttuvat saman tien entisestään, kun se selvittää Suomen ehdottamien alueiden luettelon arvioimisen tuloksena, ettei se ole havainnut mitään puutteita alueiden valintaperusteissa. Samaa osoittaa komission sopertelut niistä mahdollisista direktiivien soveltamisalaa kaventamaan tarkoitetuista säännöksistä, mitkä komissio olisi joutunut katsomaan direktiivien säännösten vastaisiksi.

Komission vastuuvälttelyt ovat perusteettomia, koska 4 artiklan 4 kohdassa määrätään Natura 2000 alueiden muodostamis- eli perustamisjärjestys. Kun muodostamis- eli perustamisjärjestys määräytyy suoraan 4 artiklan 4 kohdassa sanotun ja tarkoitetun suhteelliseen suojelun tasoon perustuvien valintaperusteluokittelujen ja luettelointien perusteella eli liite III 1 vaihe A ja B arvioinnit sekä C kohdan luokittelut ja luettelot, niin 4 artiklan 4 kohdan osalta nyt kirjallisen kysymyksen vastauksessa myönnetty virhe kumoaa osaltaan selitykset 4 artiklan 1 kohdan noudattamisesta. Edellisen lisäksi tilanne on mielenkiintoinen, koska ko. luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta on jätetty puuttumaan jo lähes 3 vuotta ennen 1.1.1995 alkanutta Suomen EU jäsenyyttä julkaistussa EU:n virallisesta lehdestä ja sen jälkeen kaikista suomenkielellä eri vuosina julkaistuista luontodirektiiviä koskevista virallisista lehdistä kaiken kaikkiaan yhteensä kuusi kertaa. Asiassa on ihmeellistä myös se, että Suomen kanssa yhtä aikaan EU:hun liittyneiden Ruotsin ja Itävallan osalta ensimmäinen virallinen lehti, jossa luontodirektiivi julkaistiin kyseisten maiden kielellä, julkaistiin vasta 1995. Ei lähes kolmea vuotta ennen jo vuonna 1992 niin kuin Suomen osalla meneteltiin.

Tiedoksi se, että Euroopan unionin laki nimisessä, Suomessa julkaistussa kaupallisessa lakikirjajulkaisussa on luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan osalla käännösvirhe.

Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta kuuluu saamani tiedon mukaan olla kirjoitettu seuraavasti. Eli Euroopan unionin lakikirjassa julkaistua oikeammin ilmaistuna seuraavasti;

"Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa asettaen ensisijaisuusjärjestykseen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000 yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella." (Lihavoitu kohta on kirjoittajan hankkima käännöstekstin oikaisu)

Kun KHO Suomessa, ilman yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli ilman ennakkoratkaisun pyytämistä, on ratkaissut Natura 2000 valitukset LsL:n 64 §:n perusteella kaikilta osiltaan vapaasti hallintoa myötäillen, niin asiamme eli Natura 2000 valintaperusteasian käsittelemättä jättäminen EY tuomioistuimessa ajaisi EY tuomioistuimen melkoiseen uskottavuuskriisiin, koska silloin EY tuomioistuin suoraan myöntäisi ja tunnustaisi, että se on kykenemätön, tai jopa haluton varmistamaan yhteisönoikeuden ja itse vakiinnuttamansa oikeuskäytännön toteutumisen Suomen osalla Natura 2000 asiassa.

Komission selittelyistä huolimatta Suomen laista ei löydy luontodirektiivin osalta sellaista säädöstä tai säädöskokonaisuutta, jossa EYTI tuomioistuinpäätöksen C-6/04 peruste, "kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43/ETY, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille", millään tavalla täyttyisi tai edellyttäisi noudattamaan luontodirektiiviin liitteen III 1 vaiheen valintaperusteita Suomen Natura 2000 alueita valittaessa ja niistä päätettäessä.

Haavistossa 10.2.2009

Markku Sahlstedt


 Tuomion C-6/04 perusteella Virrankosken tekemä kirjallinen kysymys ja sen kirjallinen vastaus (Vastaus, jonka saa klikkaamalla kysymyksen oikeassa ruudussa olevaa vastausruutua on ennen virallisessa lehdessä julkaisua näkemykseni mukaan vielä epävirallisessa muodossa)
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+P-2008-6943+0+DOC+XML+V0//FI&language=FI

Komission tuomion C-6/04 perusteella Virrankosken tekemän kirjalliseen kysymykseen 3.2.2009 antama vastaus. 
http://www.europarl.europa.eu/sides/getAllAnswers.do?reference=P-2008-6943&language=FI

EY tuomioistuimen päätös C-6/04, josta tuomion tiivistelmä ja perustelukohdat 15- 26
http://eur-lex.europa.eu:80/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Muita Virrankosken kirjallisia kysymyksiä ja niiden vastauksia
http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=QP&language=FI&term=6&author=2306
  
Komission kanne Kreikkaa vastaan
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2007:183:0027:0028:FI:PDF

 (C-293/07) Kreikan 11.12.2008 saama tuomio (Suomeksi ei muuta kuin tiivistelmä, jossa oleellista mm. luontoarvojen koskemattomuus jne. Tiivistelmän ym. saa kun laittaa numeron hakuvalikkoon) 
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi